Kokovalkoinen asu & totuuksia kuvien takaa

Vähän aikaa sitten puin päälleni kokovalkoisen asun, uuden repun sekä punaisen huivin. Voitteko uskoa, että lähes koko asu on kirpputorilta? Ostin nuo valkoiset Levi’s farkut, Michael Korsin repun sekä punaisen Burberry huivin Zadaasta, luottokirpputorisovelluksestani. (Sain repun alennuksella Instagram-yhteistyötä varten).

Ihastuin kovasti tähän asuun ja voisin pukea sen vaikka joka päivä. Punainen huivi muokkaa sen erittäin syksyyn sopivaksi ja jotenkin tästä asusta tulee myös vähän Joulu mieleen. Toisaalta, juuri nyt, kaikesta tulee Joulu mieleen. Onhan suosikkivuodenaikani.

Kun katsoo kuvia, voisi luulla oloni olevankin oikein mukava, onnellinen ja lämmin. Oikeasti oli märkää ja kylmä. Kuvausten lopussa hiukseni valuivat vettä ja kotona puin päälle Riston uuden talvitakin. Kyllä, sisätiloissa, sillä vilu tuntui jäävän luihin ja ytimeen. Ajattelin, että olisi hauska jakaa kerrankin vähän totuuksia kuvien takaa. Paljastaa se, mikä ei kuvissa näy.

Kokovalkoinen asu

Kuvauspaikka löytyi sattumalta. Se on yhden Helsingin kauneimman kadun sisäpiha. Portti sinne oli auki, ja paikka oli niin kaunis, että oli pakko hiipiä sinne kuvaamaan. Olen aika varma, että seison jonkun ovella, tai takaovella. Satoi ja luulimme löytäneemme suojaisan paikan, mutta oikeasti sade tippui harvan lautakaton läpi, jonka alla seisoin. Susanna, joka otti kuvia, piteli takkiani ja kassiani käsivarrellaan sekä sateenvarjoa itsensä päällä suojellen kameraa sateelta. Nyt kun mietin, niin se oli varmasti ihan huvittavan näköinen tilanne.

Olin myös hermostunut, sillä pelkäsin jonkun häätävän meidät tuolta. Olen sellainen ihminen, joka ei voi ottaa ratikkaa maksamatta tai edes kertoa valkoista valhetta. Kaikki täytyy aina tehdä kirjan mukaan – sääntöjä ei rikota. Ihan näin niin kuin sivuhuomautuksena. Toisaalta emme olleet häiriöksi tuolla, viivyimme vain hetken emmekä sotkeneet mitään. Joten kuka tahansa siellä asuukaan – kiitos ihanasta kuvausspotista!

Oli myös vaikeaa olla näyttämättä sitä, että minun oli kylmä ja märkä. Useimmissa kuvissa kasvoiltani pystyikin aika selvästi lukemaan, että olisin mielummin kotona viltin alla juomassa kuumaa teetä. Onneksi Susanna oli positiivisemmalla mielellä, häntä ei sade haitannut ja onnistuneita kuvia tulikin hänestä paljon. Ja tarpeeksi myös minusta.

Ulkona kuvaaminen syksyllä tai talvella Suomessa on vähän haastavaa. Mutta sen arvoista. Ihan niin kuin tämäkin kuvaussessio oli sitten kuitenkin sen arvoista.

Kuvat & hiukset – Susanna / Healthyhairfinland

Asu

White Levi’s jeans
White Shirt
Michael Kors Bag
Red Burberry Scarf

Smith & Cult  Nail Polish, Shattered Souls

Ja sinä selviät ihan mistä vaan

Elämä rikkoo sinut.

Niin epäreilulta kuin se tuntuukin, et vain voi selvitä siitä ilman mustelmia. Koet sellaisia tilanteita, joiden läpi et ikinä uskonut voivasi selvitä. Etkä tavallisesti selviäisikään. Ainut aika, jolloin olet tarpeeksi vahva niille, on tismalleen se aika, kun ne tapahtuvat.

Elämä antaa sinulle vain niin paljon, kuin jaksat kantaa. Etkä tiedä kuinka vahva olet, ennen kuin sinun on pakko olla. Ja sinä olet.

Mutta vahva ei tarkoita sitä, ettetkö itkisi. Se ei tarkoita sitä, ettetkö kömpisi talosi pimeimpään nurkkaan ja pysyisi sikiöasennossa hetken aikaa.

Elämä rikkoo sinut ja hetken aikaa se sattuu niin paljon, että kaikki pysähtyy. Ja silti elämä tuntuu jatkuvan normaalisti. Äiti kiirehtii bussiin raahaten lasta perässään. Tuttu kasvo istuu kahvilassa ja syö varmaankin samaa fetapiirakkaa, jonka aina itse tilaat. Sama punainen pakettiauto pysähtyy siihen, mihin se yleensäkin pysähtyy. Puut pitävät linjaansa, niin kuin ne yleensäkin pitävät. Ehkä muutama lehti tippuu tuulessa alas, taivas aina vain harmaampi. Minuutit ja tunnit hiipivät ohitsesi, numerot muuttuvat kännykän ruudulla.

On surullista ymmärtää se, mutta kirjoitan sen rauhallisesti ylös: elämä rikkoo sinut.

Mutta sinä saat elää sen.

Saat kysyä ne tärkeät kysymykset. Ja saat kysyä myös ne tyhmät. Ne ovat varsinkin tärkeitä. Vaikka kyseessä olisi maailman paras elokuva ja huone täynnä nörttejä, jotka katsoisivat sinua kuin hullua, kun kehtaisitkin kysyä ääneen: mikä elokuva tämä on? Ja tietenkin – se olisi Forrest Gump.

Sinun ei tarvitse tietää kaikkea sitä ja tehdä kaikkea tätä. Mutta sinä saat.

Saat kysyä sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen, joka on tämä: Millä on oikeasti merkitystä elämässä?

Rakkaudella.

Sillä hetkellä, kun halaan läheisimpiäni ja suljen silmäni ottaakseni halauksen todella vastaan. Sillä hetkellä, kun nauran niin kovaa siskolleni, että kyyneleet alkavat valua silmistäni. Sillä hetkellä, kun nukahdan pitäen kiinni kädestä, joka rakastaa minua. Kun katson ulos kauniita valoja terassilla ja autot ajavat ohi.

Kun kysyn ystävältäni kuulumisia ja kuuntelen hänen valittavan töistään ja hulluista asiakkaista. Kun kerron hauskan jutun ja koko pöytä nauraa. Ne hetket, kun juon kahvia perheen kanssa. Istun vain pöydässä ja olen paikalla.

Elämä rikkoo sinut. Mutta sinä saat kokea sen.

Ja yhtenä aamuna huomaat katselevasi peuroja pellolla paksun aamusumun ympäröidessä sinut. Tunnet kylmän ilman ihollasi, mutta lihaksesi tekevät työn. Sinä kävelet, juokset, kaadut ja pysähdyt. Olet täällä, ihan niin kuin ovat tähdet taivaalla.

Ja sinä selviät ihan mistä vaan.

Kuvaajana toimi Mia / Beauty Highlights

Scroll to top