Hormonaalinen akne ei ole sinun vikasi

 

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta muutaman kerran jo. Olen puhunut aknesta monen monta kertaa täällä, mutta tämä kerta on erilainen ja etsin oikeita sanoja.

Mietin, miten selittäisin itseni niin, että ymmärtäisitte. Toisaalta tiedän – vain harva todella ymmärtää.

Tämä on uusi tarina. Sellainen, jossa en yritäkään päästä eroon aknestani tai edes tapella sitä vastaan. Annan sen vain olla. Tänä vuonna vihdoin löysin syyn aknelleni. Kyse on hormonaalisesta jutusta. En mene yksityiskohtiin, sillä se on nyt toissijaista. En voi aknelleni mitään, joten elän vain elämääni, hyväksyen sen.

Jos kärsit hormonaalisesta aknesta, et voi sille paljon. Hyvä ihonhoitorutiini tietysti hieman helpottaa, mutta ei paranna. Jos ihosi on muuten hyvässä kunnossa (paitsi hormonaalinen akne alue), rutiinisi on luultavasti kunnossa. Teet hyvää työtä.

 

Sano ääneen kanssani:

Hormonaalinen akne ei ole minun vikani

Haluan puhua siitä, kun ihossa on aknea, ja se on täysin ok.

Haluan puhua aknesta, jossa sitä vastaan ei taistellakaan triljoonalla eri voiteella ja lääkityksellä. Haluan puhua ihopositiivisuudesta, jossa ihon tekstuuria ei tarvitse edes erikseen ottaa esille. Se vain on.

Finnit, mustapäät, tekstuuri ja arvet ovat vain sitä. Ihoa. Se on ehkä sinun ihosi ja siinä kaikki. Ehkä kyse ei ole ongelmasta ja häpeästä, vaan tavallisesta osasta sinua, kuten kulmakarvasi tai kyynärpääsi?

Tässä vielä hullumpi ehdotus: entä jos ihosi onkin loistavassa kunnossa, vaikka siinä on aknea?

Väitän, että ihoni on hyvässä kunnossa. Se ei ole kuiva tai öljyinen. Ihon tekstuuri ja väri on aika tasainen. Jos akneni johtuisi siitä, miten hoidan ihoani, se näkyisi kasvoillani kauttaaltaan. Koska akne on keskittynyt hormonaaliselle alueelle leukaan, tiedän ihonhoitorutiinini olevan ihan toimiva.

Pidän ihostani. Se on mielestäni kaunis. Pidän pisamistani ja siitä, että ihoni näyttää aidolta. Meikatessanikin haluan ihoni kuultavan vähän läpi. Voin toki peittää finnini, mutta voin myös jättää sen tekemättä. Se päätös täytyy syntyä itseäsi varten, ei muita.

 

Jos haluat tietää, millainen ihonhoitorutiinini on (aknelle sopiva), lue  ihonhoito 101 postaukseni.

Aina ei tarvitse olla superihminen

En stressaa ihoani herätessäni tai meikkejä poistaessa. En mieti uusia tapoja tuhota akne. Minulla vain sattuu olemaan akne ja annan sen olla.

Mutta tietysti on päiviä, kun se häiritsee. On luonnollista, että joinain päivinä se turhauttaa. Aina ei tarvitse olla superihminen, se on ihan ok. Joskus olo on pieni ja hauras. Niinä päivinä rintaliivien olkaimet painavat aknea vasten ja asu täytyy vaihtaa. Niinä päivinä herään ja tyynyliinalla on verta, kun tulehtunut näppy on vuotanut. Tavallaan nämä ovat pieniä juttuja, mutta ne konkreettisesti muistuttavat aknesta, kun en haluaisi joutua ajattelemaan sitä ollenkaan.

Olen todella kiitollinen siitä, että tällä kertaa akne ei ole niin paha ja kipeä kuin mitä se joskus oli. Samaan aikaan olen vihainen: miksi joudun taas kärsimään tästä? Enkä ole nujertanut aknen jo parikin kertaa? Ja tiedän, tiedän, miten voin samaan aikaan olla vihainen, mutta kuitenkin rauhassa asian kanssa?

No, ihan helposti. On täysin luonnollista tuntea eri tunteita ja ne on hyvä saada ulos. Oikeasti ero on siinä, etten oikeasti tällä kertaa tappelekaan vastaan.

hormonal acne birth control pills

Olen hyväksynyt akneni

Tavallaan olen hyväksynyt akneni. Vaikka se onkin nyt miedompaa, kuin joskus. Toisaalta ihon kunto heittelee ja vaihtelee ihan päivän ja viikon mukaan. Tänään, tällä viikolla, ihoni kasvoilta näyttää aika hyvältä. Selässä tosin on monta kipeää kohtaa.

En ole ikinä ennen ollut näin rauhallinen ihoni suhteen, vaikka aknea onkin. Se johtuu siitä, etten ole sodassa sitä vastaan. Jos joku huomauttaisi minulla olevan akne, vastaisin vain: entä sitten? Ja todella sataprosenttisesti tarkoittaisin sitä.

Entä sitten?

Älä yritä taistella. Ehkä paras asia mitä voit tehdä, on rakastaa itseäsi enemmän. Opettele olemaan vieläkin myötätuntoisempi itseäsi kohtaan. Opettele jättämään likainen kahvimuki pöydälle aina välillä. Aina et ole kiireessä.

Ja arvatkaa mitä? Elämää on aknenkin kanssa. Hyvää, tavallista elämää. Ulkonäkösi ei ole persoonallisuutesi. Ha, mikä juonenkäänne!

Kun polkusi tuntuu töyssyiseltä, ja oma iho ahdistaa, käänny pois peilistä. Katso ulos ikkunasta ja muista, että siellä ne tärkeät asiat tapahtuvat.

Minulla on akne ja se ei ole vika. Se vain on. Ihan kuin kukat pellolla, lokit taivaalla ja kimmeltävä meri auringossa. On kesä. Aion nauttia siitä ja olla niin onnellinen kuin pystyn. 

 

Loppuun vielä kirjoittamani runo.

Sinä päivänä löysin simpukan rannalta

Se päivä piirtyi mieleeni,
niin kuin ikuinen nopea hetki,
joka muuttaisi kaiken

Muistan ystävälliset kasvot ja sanat,
jotka eivät vastanneetkaan hymyä
Eivät ne sopineet tilanteeseen ollenkaan
En ollut niitä sanoja tilannut

Ei ole huolta,
hän sanoi

Vaikka oli suru ja pelko
Kasvava ahdistus rinnassa ja huutava tarve

Se päivä tunkeutui uniini,
niin kuin yhtäkkinen rankkasade idyllisellä rantahietikolla
En enää voisi luottaa omiini,
ymmärsin, mutta puin silti kengät jalkaan

Mistä tietää,
mikä kivi ei horju?

Samalta ne kai näyttävät,
kuin olisivat juurtuneet maahan kiinni,
vaan yksi heilahtaakin sandaalin alla

Muistan sinun silmät
ja yritän muistaa myös sen tärkeimmän

Tiedän sinun vastaavan –
vain rohkeasti kokeilemalla

Ei ole huolta, sanon itselleni
Vakuutan ja kuvittelen uuden maiseman kauniin,
juuri sellaisen kun olin aina halunnut

Sinä päivänä lupiinit ajettiin pois pellolta,
mutta minä jäin

Jäin vaikken ollut tätäkään taakkaa tilannut

Jossain syvällä toivo teki tilaa,
huokasi syvään,
ja kuiskasi:

Ei ole huolta

 

Share:

6 Comments

  1. Emmi
    2020-07-20

    Kiitos tästä postauksesta, se tuli tarpeeseen! 🙂 Olen kärsinyt aina aknesta välillä enemmän ja vähemmän. Nyt taas tilanne pahentunut muutaman viime vuoden aikana. Ärsyttää niin paljon kun muilla saman ikäisillä tuntuu olevan täydellinen iho ja itse olen kuin teini-ikäinen naamani kanssa… Toki tilanne on jo parempi aknevoiteen vuoksi, mutta sitä helposti sivuuttaa kaiken pienenkin edistyksen ja katsoo vain nykytilannetta. Ja mitä sitten, jos edistystä ei tapahdukaan? Jos iho jää tällaiseksi. Olet niin oikeassa, että itsemyötätuntoa pitää opetella. Tämän olen tajunnut vasta viime aikoina ja opetellut ottamaan iisimmin monella osa-alueella. Näpyt on vaan näppyjä. Elämä on peilin ulkopuolella. Toki välillä huonompi ja parempi fiilis ihosta, mutta itseään ei pidä jatkuvasti mollata ja vertailla, koska mitä se hyödyttää? Täysin ajan tuhlausta.

    Hyvää kesää sinulle! 🙂

    Reply
    1. Charlotta Takkula
      2020-07-20

      Ihana kuulla, että kolahti – se oli tarkoituskin. <3 Ja just niin. On vähän liiankin helppoa verrata itseään muihin, ja vaikeaa olla yhtä myötätuntoinen itselle, kun on vaikkapa parhaalle ystävälleen. Kiitos paljon kommentista ja ihanaa kesää sinnekin!

      Reply
  2. Laura
    2020-07-20

    I struggle with the same issues and found your blog on reddit. I just want to say that your positive outlook is inspirational and your beauty shines through any imperfection! Sometimes you need that imperfection to appreciate the beauty, kinda like the good/bad, light/dark – duality of life ha! Lots of love, Laura xxx

    Reply
    1. Charlotta Takkula
      2020-07-20

      Thank you so much – comments like these keep me going. x

      Reply
  3. Kaitlin
    2020-07-21

    Hieno asenne, ja tiiätkö, sä oot niin nätti ettei sun aknea oikeastaan edes huomaa, kun näkee kauniit kasvot ja nätin hymyn niin sitä ei edes kiinnitä huomiota niihin “virheisiin”.

    Voin samaistua tähän sen verran, että mulla iho räjähti aloitettuani lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan 32-vuotiaana, se ilmeisesti sekoitti hormonitoimintaa jotenkin, ja mun iholle jää herkästi kuoppaisia arpia finneistä, välillä tuntuu etten peiliin katsoessa muuta näekään kuin ne arvet ja se ahdistaa 😐

    Reply
    1. Charlotta Takkula
      2020-07-22

      Kiitos kauniista sanoista. On tosiaan harmi, miten eri lääkityksetkin vaikuttaa ihoon.. ja tietysti terveys tulee ekana eli usein se lääke on kuitenkin sen arvoista. Akne ei tosiaan katso ikää.
      Ei se oo helppoa hyväksyä niitä omia ‘virheitä’. Vaatii oikeasti asenteen muutosta ja aktiivista posiitivista ajattelua tavallaan. Ja tietysti tulee niitä huonoja päiviäkin. Mutta itsensä näkeminen uudessa valossa on sen työn arvoista. Toivon sulle kaikkea hyvää! <3

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top