Kosmetiikan turvallisuus puhututtaa usein mediassa ja keskusteluissa. Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikki EU:ssa myytävä kosmetiikka on turvallista, sillä kaikki tuotteet noudattavat samoja lakeja ja rajoituksia. Mitään rajanvetoa ei tehdä synteettisen tai luonnonkosmetiikan välillä – tai selektiivisen tai markettikosmetiikan. Joka ikisen tuotteen tulee täyttää samat standardit. Se on aika hienoa, jos minulta kysytään!
Usein näkee otsikkoja tietyistä ainesosista, joiden tarkoituksena on pelotella. Eri kemikaaleja kuitenkin arvioidaan ja tutkitaan jatkuvasti. Osa kemikaaleista on kiellettyjä, toisten käyttöä on rajoitettu ja mitä tulee vaikkapa UV-filttereihin ja hyväksyttyihin väriaineisiin ja säilöntäaineisiin, on olemassa listat sallituista ainesosista. Se tarkoittaa sitä, ettet voi itse kehitellä vaikkapa omaa UV-filtteriä, käyttää sitä ja kutsua sitä UV-filtteriksi.
Kun ostat huulipunaa tai vartalovoidetta, katsot varmaan pakkausta, hintaa ja brändiä päättääksesi onko tuote turvallinen ja rahasi arvoinen. Tai ehkä ostat aina tuttua tuotetta, koska se toimii sinulle ja siksi luotat siihen? Oli miten vain, tieto siitä, että erilaiset rajoitukset ja laki ovat tuotteen takana, tuo helpotusta.
Käydään pähkinänkuoressa läpi, miten kosmetiikan lainsäädäntö toimii.
Mitä on kosmetiikan lainsäädäntö?
Europpassa on voimassa laki kosmeettisista valmisteista (1223/2009/EY) . Lait ja rajoitukset antavat raamit kosmetikan tuotannolle, markkinoinnille ja myynnille. Näiden rajoitusten tarkoituksena on suojata kuluttajan terveyttä haitallisilta kemikaaleilta ja valheellisilta väittämiltä.
Kosmetiikan lainsäädäntö pähkinänkuoressa
1. Kosmetiikan määritelmä
Tämä teksti on tärkeä pitää mielessä, sillä se muistuttaa, ettei kosmetiikka voi tehdä taikoja, kuten parantaa sairautta. Jos tuote lupaa jotain enemmän kuin tämä (ja muuten – myös väitteet tulee perustella markkinointiväittämien teknisen dokumentin mukaan!), hälytyskellojen tulisi soida.
“Aine tai seos, jonka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osion kanssa, kuten ihon, hiusten ja iho-karvojen, kynsien, huulien ja ulkoisten sukupuolielimien tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa. Valmisteen tarkoitus on puhdistaa, suojata kohdettaan, muuttaa sen ulkonäköä, tuoksua tai poistaa hajua.”
Englanniksi iho on määritelty vielä epidermikseksi, eli ihon uloimmaksi kerrokseksi.
2. Turvallisuus ja ainesosat
Oikeastaan tärkein aspekti kosmetiikan lainsäädännössä on tuotteiden turvallisuuden takaaminen. Tietyt haitalliset kemikaalit on kiellettyjä ja joidenkin ainesosien käyttöä on rajoitettu. Sallituille väriaineille, säilöntäaineille ja UV-filttereille löytyy omat listansa.
Koska ainesosien viidakko on valtava, on joskus helppo uskoa, mitä internetissä huhutaan. Myönnän, että itsekin olen vältellyt turhaan joitakin ainesosia ja nostanut jalustalle toisia. Aikaisemmin demonisoin kemiallisia UV-filttereitä, kun taas hehkutin fysikaalisia filttereitä. Nyt tiedän hieman paremmin ja käytän molempia.
Joillain kemikaaleilla on huonohko maine. Kosmetiikka kuitenkin toimii ihon pinnalla, mikä on hyvin tehokas suoja maailmaa vastaan. Tuotteiden ei ole tarkoitus imeytyä todella syvälle kehoon. Jotkin tuotteet on tarkoitus jopa pestä saman tien pois. Tämä kannattaa muistaa, kun ainesosan turvallisuus mietityttää.
3. Tuotetietotiedosto – Product Information File (PIF)
Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava tuotetietotiedosto, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot tuotteen koostumuksesta, turvallisuusarvioinnista, valmistusmenetelmistä ja vaikutusten todistamisesta. Tämä tiedosto on oltava viranomaisten saatavilla.
En voi kylliksi korostaa tämän tiedoston perinpohjaisuutta ja monimutkaisuutta. Jokainen ainesosa täytyy arvioida – jopa vesi, joka on tässä tarkoituksessa kemikaali. On olemassa ohjeet hyville valmistusmenetelmille, joita täytyy noudattaa. Ihan kaikkea täytyy miettiä, mitä tulee tuotteeseen. Niin – ja kuka tahansa ei voi tehdä turvallisuusselvitystä. Sen täytyy olla ammattilainen (ja sekin on määritelty tarkkaan tässä tapaukessa).
4. Ilmoittaminen ja markkinavalvonta
Ennen kuin kosmeettinen tuote voidaan myydä, se on rekisteröitävä kosmetiikkatuotteiden ilmoitusportaalissa (CPNP). Tämän järjestelmän avulla viranomaiset voivat valvoa tuotteita ja ryhtyä toimenpiteisiin jos turvallisuushuolia ilmenee. Kosmetiikkatuotteita ei kuitenkaan ennakkohyväksytä; sen sijaan järjestelmä perustuu jälkimarkkinavalvontaan.
Tämä on tavallaan hieman haastava puoli kosmetiikan lainsäädännössä ja alalla. Kukaan ei hyväksy tuotteita – niitä arvioidaan mahdollisesti vasta sitten, kun ne ovat jo markkinoilla. Kuitenkin, kaikki lain vaatima tieto täytyy löytyä. Kaiken kaikkiaan se on aikamoinen homma, joten on vaikea uskoa, että olisi mitenkään todella yleistä vaikkapa valehdella PIF:ssä tai käyttää kiellettyjä tai haitallisia kemikaaleja. Vahinkojakin tietysti sattuu. Joskus Tukes, joka valvoo tuotteita Suomessa, saattaa löytää jotakin. Taitaa kuitenkin olla yleisempää saada huomautuksia vääränlaisista pakkausmerkinnöistä tai väittämistä.
5. Pakkausmerkinnät ja väittämät (markkinointi)
Kosmeettisesta tuotteesta täytyy löytyä tietyt tiedot, kuten ainesosaluettelo, käyttöohjeet ja varoitukset. Tuotteesta esitetyt väitteet (kuten “uudistava” tai “valkaiseva”) on todistettava, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan. Mutta millainen on sitten perusteltu väittämä? Usein törmää kliinisiin tutkimuksiin, jotka ovat loppupeleissä käsittäneet 14 henkilöä, 14 päivää ja heidän mielipiteensä tuotteesta. Kannattaa siis olla kriittinen ja pitää tämä mielessä, kun lukee markkinointiväittämiä.
Teknisessä dokumenttissa on hieman tulkinnanvaraa, mutta se rajaa kivasti raamit sille, mitä tuotteesta saa ja ei saa sanoa. Muita tuotteita tai ainesosia esimerkiksi ei saa haukkua.
Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava nimetty vastuuhenkilö EU-alueella. Tämä voi olla valmistaja, maahantuoja tai kolmas osapuoli. Vastuuhenkilö varmistaa kaikkien säännösten, mukaan lukien turvallisuusarviointien ja oikeiden merkintöjen, noudattamisen. Maahantuojilla ja jakelijoilla on myös tiettyjä vastuita, kuten tuotteiden merkinnät ja säilytys.
Hyödyllisiä linkkejä
CosIng
Hyvä tietopankki ainesosista ja niiden funktioista.
SCCS
EU Komission riippumaton tiedekunta arvioi ja antaa mielipiteitä ainesosista. Lopulta he voivat tehdä ehdotuksen perustuen ainesosien turvallisuuteen ja se voi johtaa muutoksiin lainsäädännössä.
Ajatuksia kosmetiikan lainsäädännöstä ja kauneusalasta
Kun olen oppinut enemmän kosmetiikkalainsäädännöstä ja kauneusalasta yleisesti, olen tullut vähemmän rajoittuneeksi siinä, mitä tuotteita ostan. Ostan yhä herkästi samantyylisiä tuotteita, mutta en enää pelkää tiettyjä kemikaaleja tai brändejä. Silmäni ovat avautuneet sille, että elämme kosmetiikan taivaassa! On niin paljon, mistä valita.
Tykkään yhä lukea ainesosaluettelot tarkkaan, koska eri ainesosilla on tosiaan erilaisia vaikutuksia. Ainesosathan tekevät tuotteen ja se osa-alue kiinnostaa aivan suunnattomasti (mutta se on myös ikään kuin oma aiheensa).
Toivottavasti postaus helpotti stressiäsi, kun ostat kosmetiikkaa. Älä mieti liikaa sitä, onko tuote jonkin trendin mukainen – “clean”, luonnollinen, synteettinen, luksus tai vapaa siitä tai tuosta ainesosasta. Niin – ja muista pysyä kriittisenä tuotelupausten suhteen. Jos tulee mieleen vielä kysymyksiä, vastaan mielelläni!
Luitko myös?
