5 vuotta

love

Hän.

Haluan kertoa teille parhaasta asiasta, mitä on ikinä tapahtunut minulle, mutta samaan aikaan haluan olla kertomatta mitään. Ja vaikka yrittäisin pitää suhteemme itselläni, huomaan kirjoittavani hänestä kuitenkin, noiden lauseiden vain hiipivän teksteihin ja hukkuvan sinne, oli aihe mikä tahansa. Olette varmaan huomanneet.

Hän on niin iso osa elämääni, että ei ole ihme, että tunnette hänet jo nimeltä.

Mutta mistä edes aloittaisin? Minulla ei ole sanoja sille oudolle tapahtumalle, että satuin tapaamaan hänet. Minulla ei ole selitystä sille, miksi tulimme niin hyvin toimeen  – välittömästi. En ymmärrä, kuinka hän onnistuu herättämään minut joka aamu hymyllä, ja miksi odotan tuota hetkeä niin paljon.

Tai ehkä tiedän.

Mutta ihmettelen silti, miten paljon voi rakastaa toista. Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, saan vatsaan perhosia hänen seurassaan ja alan punastua ja hikoilla. Asia, josta hän myös tykkää huomauttaa – etenkin julkisilla paikoilla – joten punastun ja olen vielä kiusaantuneempi kuin mitä olin.

Onneksi näissä kuvauksissa olimme molemmat yhtä kiusaantuneita – mutta vain hetken. Valokuvaajamme oli niin ammattitaitoinen ja loistava, että hän sai meidät rentoutumaan nopeasti ja kuvista tuli ihania.

En tiennyt, että vaihtaisimme lahjoja vuosipäivän kunniaksi – paitsi että juhlimme hienolla ravintolaillallisella – mutta Risto yllätti täysin ja osti liput Pariisiin syksyllä. Vau. Ja jos se ei vielä riittänyt, niin sain samaan syssyyn vielä syntymäpäivälahjana liput Fort-De-Franceen. Mietin, että jos vien hänelle kahvikupin aamulla sänkyyn, niin se on varmaan aika lailla tasavertainen lahja?

 

Kuvat Viivi N. Media

Yllätysviikonloppu mökillä

food

cottage weekend

cottage weekend

Olen samaan aikaan rentoutunut ja todella väsynyt viikonlopun jäljiltä. Vietin sen mökillä pienen porukan kanssa. Mökkiviikonloppu oli samalla yhdelle siskoistani syntymäpäiväyllätys. En ollut tajunnutkaan, miten stressaavaa on pitää salaisuus siskolta! Se oli tosin täysin sen arvoista. Se ilme, joka siskon kasvoille tuli kuvatessani snapchat-videolle reaktiota, oli niin aito ja täynnä iloa.

Viikonloppu metsän keskellä oli myös jotain, mitä odotin itse innolla.

Olen rentoutunut, koska kahden päivän ajan olin selaamatta puhelinta tai katsomatta televisiota. Kahden päivän ajan käytännössä olin irti sähköstä, juoksevasta vedestä tai ohi kiitävistä autoista. Olo on rauhallinen, sillä sain maata ruohikolla, keinua riippumatossa ja lillua lammessa kellukkeen päällä. Sain myös nähdä harvinaisen perhosen, kantaa oman veteni kaivosta ja tanssia läpi yön.

Mutta olen myös väsynyt. Olen väsynyt, koska itikat eivät ainoastaan tykänneet syödä minua elävältä, mutta ne myös pitivät hereillä ärsyttävällä ininällään. Olen väsynyt, koska metsästin kaksi päivää. Metsästin paarmoja. Mutta vain, kun ne tulivat päälle – mitä tapahtui ainoastaan jatkuvasti. En ole varma päteekö nimike “paarma slayer” minuun, mutta tykkään kutsua itseäni tuolla nimellä. Ja myönnettävä kai sekin on, että yön läpi tanssiminen vähän väsyttää.

Ah – kesämökkeilyn plussat ja miinukset. Itikanpuremia on turha laskea, sillä niitä on loputtomasti. Mutta kunnon mökkiviikonloppua on vain hankala päihittää. Se tunne, kun herää aamulla ja avaa oven suoraan metsään, on niin kaunis.

 

Ja kotiin tuleminen, kunnon suihku ja likaisten jalkojen peseminen sekä lempiohjelman katseleminen televisiosta on myös aika mahtavaa.

sisters
photo: Inka Lähteenaro
Scroll to top