Kehoni on kirjoitettu arvilla

scars on my body stretch marks positivity

scars on my body stretch marks positivity

 Minun ei tarvitse peittää venymäarpiani glitterillä juhliakseni niitä. Ne kertovat jo tarinaa nuoresta kasvavasta tytöstä ja siitä, kuinka hänestä tuli oma ihmisensä. Ne muistuttavat, että kaunis on epätäydellistä. Ne muistuttavat, että iho, on vain ihoa.

 

Tänä aamuna heräsin kauniin rusketuksen kera. Täydellisen, jopa. Vähän niin kuin olisin ollut rantalomalla viikon ja onnistunut saamaan maailman tasaisimman rusketuksen ikinä, ilman auringon kuivattavaa vaikutusta. Ja kyllä, väri on peräisin tietenkin purkista. Olen kokeillut uutta tuotetta, josta todella pidän.

Mutta se ei ollut tämän postauksen pointti – kiva yksityiskohta vain (kerron tuotteesta lisää lopussa).

Heräsin ruskettuneena ja tajusin, että se sai venymäarpeni (tai raskausarpeni – ilman raskautta) näkymään selvästi. Oikeakin rusketus tekee samaa. Arpieni väri on vaaleampi, iho on sileämpi ja erilainen arpien kohdalla. Ja se saa ne erottumaan ihosta, varsinkin ruskettuessa.

Muistin taas, että olen oikeastaan täynnä noita arpia. Ja kun sanon täynnä, tarkoitan täynnä. Se voi yllättää – vaikka olen normaalipainoinen tai jopa hoikka joissain standardeissa (enkä ole ikinä juurikaan tämän isompi ollutkaan), minulla on silti venymäarpia.

Ja koska on jälleen bikinikausi ja niin moni nainen ja mies on epävarma kehostaan ja sen pienistä “virheistä”, halusin puhua vähän #arpipositiivisuudesta.

body positivity

Raskausarvet ja venymäarvet ovat vain ihoa

Minulla on venymäarpia selässä, lantiolla, takapuolessa, reisissä, pohkeissa, käsivarsissa ja rinnoissa. Kehoni on kirjoitettu arvilla – se on täynnä niitä. Sain arvet murrosiässä ja siksi, että murrosikä iski niin kovaa. Kasvoin naiseksi nopeasti. Anoreksian ja muiden syömishäiriöiden jälkeen yhtäkkiä kehoni muuttui todella laihasta normaaliksi. Ehkä syömishäiriöt estivät tavallista hiljalleen tapahtuvaa kasvua (jos siinä on mitään järkeä?),  ja kun vihdoin aloin syömään, keho sai muuttua ja äkkiä.

Postaukseni syömishäiriöistä: Elämää hirviön kanssa

Ja sitten taas luulen olevani vain yksi heistä, ketkä saavat arpia helposti. Arvet selässäni tulivat jo todella nuorena ala-asteella. Muistan koululääkärini ihmettelevän selkääni ja sanovan, että yleensä vain kasvavat pojat saavat noita vaaka-tason arpia. Kommentti, jota nuori tyttö ei ehkä halua kuulla.

Mutta tässä minä olen. Arpieni kanssa. Ja arvatkaa mitä? Eivät ne haittaa. Yhtään. (Okei okei, on hetkiä kun sisäreisieni arvet vähän harmittavat.)

 

mental health

En häpeä arpiani. Ne eivät inhota tai ällötä minua. Saatan jopa tuntea oloni hieman vahvemmaksi niiden ansiosta. Minun ei tarvitse peittää niitä glitterillä juhliakseni niitä. Ne kertovat jo tarinaa nuoresta kasvavasta tytöstä ja siitä, kuinka hänestä tuli oma ihmisensä. Ne muistuttavat, että kaunis on epätäydellistä. Ne muistuttavat, että iho, on vain ihoa.

Ja kyllä – kun ne olivat kirkkaanpunaiset teini-iässä, ne tuntuivat maailman hirveimmältä asialta maailmassa. Ne olivat oikeasti punaiset. Ne saattoivat näkyä, jos päällä oli yhtään liian avara toppi. Olin vihainen. Olin vihdoin kasvamassa naiseksi, mutta mihin hintaan? Olin kuin punaraitainen seepra – ja sellaiseen en missään nimessä ollut ilmoittautunut.

Stretch marks are just skin

Mutta tässä sitä ollaan ja olen kunnossa. Ne arvet olivatkin vaan ihoa (kuka olisi arvannut?). Ne vaalenivat. Niistä tuli minun ihoni. Ne eivät ole enää kovin näkyviä. Vain jos tietää etsiä niitä.

Ja en tiedä miksi, mutta tunnen oloni rauhalliseksi ja tyyneksi nyt niiden suhteen. Arvet kehossani, ne eivät merkinneet mitään. Ne eivät estäneet minua elämästä elämääni.

Joten mitä tahansa onkaan mielessäni nyt, kun olen stressaantunut ja olo on ruma tai kauhea – olen aika varma, että kymmenen vuoden päästä sillä ei ole väliä. Tai jos on, niin se tekee minusta vain vahvemman.

Kai halusin vain sanoa ja kuuluttaa katolta (tai blogini ääreltä), että venymäarvet ja raskausarvet ovat normaaleja. Ne ovat vain ihoa. Minulla on paljon niitä ja olen aika varma, että jos ikinä tulisin raskaaksi, saisin niitä vielä miljoona lisää. Ne varmaan harmittaisivat hetken, jonka jälkeen hyväksyisin ne ja jatkaisin vain elämääni.

Ihanan Iidan Instagram-päivitys jäi myös mieleen aiheesta – kannattaa lukea koko postaus täältä. Tässä pätkä kuvatekstistä:

“Tällä viikolla olen saanut ihania mahaviestejä. Osa kertoi olevansa huolissaan, jos tulee raskausarpia, vaikkei ollut vielä raskaanakaan. He miettivät, että mitä sitten käy. Ei mitään. Ne tulee jos on tullakseen. Sinä saatat vain rakastaa omaa kehoasi pikkusen enemmän ja arvostaa sitä mihin se pystyy. Siinä kaikki. Mitään muuta ei tapahdu.”

Oman kehon ja ihon rakastaminen – siinäpä kaunis asia muistaa ja vaalia.

minetan violet self tan 1 hour tan

minetan Super Dark Violet 1 Hour Express Tan kokemuksia & arvio

Sain tuotteen lookfantasticilta. *mainoslinkki

Uusi itseruskettava, jota olen nyt käyttänyt on *minetan  1 hour express tan sävyssä Super Dark Violet. En tosin usko, että värillä on juurikaan väliä, sillä itse rusketus tulee ihan perus DHA:sta. Mutta pidän kyllä tästä tuotteesta. Se on helppo levittää tasaisesti ja kuivuu nopeasti. Siinä onkin yksi vaahtojen hyvä puoli – ne ovat se kevyin vaihtoehto, mitä tulee itseruskettaviin. Tämä tuote antaa luonnollisen näköisen rusketuksen, ilman oranssia väriä. Se kestää aika hyvin ihollani ja kuluu pois pikku hiljaa tasaisesti, mikä on sekin hyvä juttu. Käytössä oli lisänä  *minetan kinnas, mikä teki levityksestä helppoa. Suosittelen käyttämään jonkinlaista hanskaa, jotta ei tarvitse huolehtia oransseista käsistä.

 

 

 

 

Share:

4 Replies to “Kehoni on kirjoitettu arvilla”

  1. Voi ei! Muistan kun jotain kakskymppisenä päädyin sänkyyn aivan jumalaisen miehen (pohan, tästä nykyisestä vinkkelistä katsottuna :D) kanssa ja kun aamulla heräsin huomasin sillä olevan raskausarpia ja mietin että hänkin on näköjään ihan ihminen eikä mikään jumalolento :D. Kun sain ensimmäisen (ja pari senkin jäljeen) lapseni sain tuta mitä on ne kamalat punaiset raskausarvet roikkuvassa vatsanahassa .. oman osansa sai myös rinnat, reisissä niitä on ollut jostain yläasteelta asti. Mikä siinä on, että mitä muilla sietää ei itsellä kyllä siedä. Onko sitä liian armoton. Eipä niille oikein mitään voi, eikä paljon oikein millekään “virheille” mitä tietty on yltympäriinsä ainakin huonona päivänä. Toivottavasti myös lehtiin ym tulee enemmän erilaisia vartaloita näkyviin, meitä on moneksi ja kaikki kyllä on kauniita vaikka ei prikulleen samanlaisia eikä siloteltuja. Eikä sitä kannata liikaa ees miettiä ulkonäköä, rupsahtaminen on väistämätöntä ja jollain tavalla myös vapauttavaa :).
    Sinä olet kaunis ainakin ja arpesi naiselliset 🙂

    1. Haha, ihana tarina. Niin, kaikissa meissä on virheitä, tai jos tarkemmin ajattelee, niin onko ne edes virheitä? Täällä me vaan kaikki tallotaan epätäydellisinä ja varmasti jokainen joskus hukassa. Kiitos kauniista sanoista ja oman kokemuksesi jakamisesta! Ja oon samaa mieltä siitä, että haluaisin nähdä vieläkin enemmän erilaisia vartaloita ja ihoja esim. lehdissä. Ilahdutti, kun h&m kuvastossa oli nyt viimeks uimapukumalleina erilaisia vartaloita. 🙂

  2. Olipa ihana postaus Charlotta <3 Omaa kehoa pitääkin arvostaa ja vaalia, vaikka kaikilla meillä erilaisia pikkuvikoja onkin 🙂 Vain photoshopilla saa täydellisen ihon, mutta se onkin sitten kauniista kaukana.

    1. Kiitos paljon Nena <3 Ja just näin. On tärkeetä, että erilaisia ihoja ja kehoja näytetään myös medioissa.

Leave a Reply