Minä ymmärrän sinua

depression beauty blogging

dresden germany by night

.. edes vähän. 

Haluan palata aiheeseen, josta kirjoitin vähän aikaa sitten. Jaoin tarinani vakavasta masennuksesta (täällä). En ole varma, mitä odotin postaukselta, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, miten hyvin te otitte sen vastaan. Ilmeisesti moni on sitä mieltä, että siitä on hyvä puhua. Olen samaa mieltä.

Masennus on jotain, jota kävin läpi noin viisi vuotta sitten. Se tuntuu siltä, että siitä olisi sata vuotta – tai tapahtui jossain toisessa elämässä. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee masennuksen olevan kroonista, mutta minä uskon, että se on myös jotain, josta voi parantua.

depression mental health blog

Mutta miksi puhun aiheesta vasta nyt?

Luulen, että tarvitsin noiden vuosien kuluvan, ennen kuin halusin ajatella koko aihetta uudelleen. En olisi mitenkään voinut kirjoittaa siitä aikaisemmin – minulla ei olisi ollut voimia tai oikeita sanoja. Kompastelen sanojen kanssa vieläkin. Aihe on niin hauras, että pelkään rikkovani sen. Me kaikki koemme masennuksen tai ahdistuneisuuden eri tavalla. Me kaikki koemme mielenterveyden eri tavoilla. Mutta se mikä meillä kaikilla on yhteistä on juurikin se – mielenterveys. Meillä on jokaisella sellainen.

Nykyisin pidän itseäni “masennusvapaana”. Minulla ei ole ollut muutamaan vuoteen mitään lääkitystä, eikä terveystiedoissani ole enää aktiivista masennustilaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joskus aina olisi vaikeaa. Meillä kaikilla on joskus vaikeaa. Jos murrat jalan kerran, se on vähän hauras hetken – ja helpompi rikkoa ensi kerralla, ehkä? Kannan ikuisesti kipeitä muistoja mukanani ja aina välillä on pakko katsoa taaksepäin – ihan vaan, jotta muistaa olevansa oikealla tiellä – ja että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Blogissani puhun pinnallisista asioista. Jaan meikkilookkejani, asujani. Matkustelen ja kerron pienistä kivoista asioista. Levitän positiviisutta – tai ainakin yritän. Mutta haluan teidän tietävän mistä tulen – en vain päätynyt tähän pisteeseen kävelemällä auringonpaisteessa.

Haluan jatkaa mielenterveydestä puhumista aina välillä. Haluan kätevästi – tai ei niin kätevästi – yhdistää sen meikkipostauksiin ja kauniisiin tuotteisiin, joita rakastan. Haluan tehdä tyylipostauksia ja jakaa asukuvia – koska minun ei tarvitse enää piilotella itseäni ja hymy, jonka näette kuvissa on oikea. Haluan kertoa tarinoita maista, joissa olen vieraillut – koska en ikinä uskonut näkeväni niitä. Haluan kirjoittaa, koska se on yksi lahja, jonka sain.

depression my story blog

Olen niin kiitollinen siitä elämästä, jota elän nyt. Rakastan elämääni. En enää herää aamuisin vain halutakseni mennä takaisin nukkumaan – haluan nousta ylös ja olla omassa ja muiden elämässä läsnä. Ja vaikka olenkin nyt hyvässä paikassa elämässäni, minä silti ymmärrän sinua. Ja kannustan sinua. Sinäkin pystyt vaikka mihin – uskon, että toivoa on jokaiselle.

Sillä ei ole väliä, missä olet nyt.

Saatat olla sikiössä sängylläsi verhojen ollessa suljetut. Saatat olla sairaalassa tuijottamassa tyhjiä seiniä ja kuuntelemassa hiljaisia huoneita. Saatat olla rahaton. Saatat olla rikki. Saatat pidättää hengitystäsi pidellen vain eilistä käsissäsi.

Ja pahin kaikista: saatat olla yksin. Saatat olla enemmän yksin, kuin mitä olet koskaan ollut. Saatat epäillä olemassaoloasi.

Meidän välillä voi olla kokonainen manner, mutta tiedä tämä:

Minä ymmärrän sinua.

Ja joku päivä, oli se viiden tai kymmenen vuoden päästä, sinä ymmärrät myös.

Postauksen kuvat kesältä Dresdenistä, Saksasta. Teimme kaupunkiin lyhyen visiitin, jonka aikana ehdimme nähdä kauniita rakennuksia, syödä herkullisia burgereita, ihmetellä jotain festivaalia (ja laulaa tuttuja biisejä mukana) ja ajaa kahtasataa autobaanalla. Alin kuva meikistä, johon löytyy video-ohje täältä.

 

 

Onnelliset varpaat (ja minä)

zuii organic makeup

 

orange dress riga

orange dress

zuii organic makeup

alppiruusupuisto

Ah, kesä.

Se kaikkien odottama aika vuodesta, joka usein palkitseekin sydäntä lämmittävästi. Aurinko paistaa aamusta iltaan ja pistää heräämään hymyssä syin. Valo lisääntyy ja pimeys on vain ikävä muisto takaraivossa, jota nyt heitellään uimarenkailla ja sandaaleilla. Sitä ei mietitä, vaan avataan viinipullo sen sijaan. Tai juodaan kuohuvaa ihan vain koska. Nyt on aika leikkiä, tanssia ja elää.

Koko maailma näyttää uudelta. Yhtäkkiä lähipuisto näyttää satumaisen kauniilta värikkäiden kukkien ympäröimänä ja tiet kepeiltä kävellä tai juosta. Ruoka pakataan mukaan ja se syödään penkillä, viltillä tai oikeastaan missä tahansa muualla kuin sisällä.

Nautitaan lämmöstä, harmitellaan sadetta.
Hikoillaan ja luovutaan sellaisen meikin etsimisestä, mikä muka selviäisi päivästä (läppä oli, oon löytänyt täydellisen kombon).
Pisamat ja takkuinen tukka on mitä olen nyt.

Sitä on vielä vähän jäljellä, onhan?
Ja jos ei, niin ainakin se jätti olon kepeäksi ja varpaat hirmu iloisiksi.

P.S. Itsehillintä riitti juuri ja juuri otsikkoon, oikeastihan ne on ‘varpuset’.

orange dress

Hiukset & kuvat – Susanna Pomell / Healthyhair (muokkaus minä)
Mekko – Orange
Meikki Zuii Organic (Blossom, Blackberry, Chestnut ja Jade luomivärit & Begonia ja Plum huulipunat)

zuii organic makeup

Tässä pieni takaisinheitto kesään – katsotaan kuinka monta minun täytyy vielä tehdä selvitäkseni talvesta. No ei. Kyllä tää tästä – oon oikeasti innoissani syksystä ja talvesta (sanoiko joku joulu?).

Heinäkuussa treffasin ystävääni Susannaa, joka kirjoittaa kampaajan työn lisäksi Healthyhair -blogia  ja voi vitsit mun varpaat oli iloiset tuona päivänä! Eikä vaan siksi, että sain leikkiä keijukaista paljain varpain ihanassa puistossa. Okei, ehkä suurimmaksi osaksi siksi. Tein Susannalle meikin ja hän teki minun tukan ja menimme Alppiruusupuistoon. Harmillisesti oltiin vähän myöhässä ruusubileistä (ruusut ovat parhaimmillaan keväästä/alkukesästä), mutta kaunista oli silti. Puisto ei ole iso, mutta se on ihana ja siellä saa kävellä puulankuilla – niissä on vain jotain, joka saa askeleen tuntumaan lapselta taas.

Puistoon on ehdottomasti päästävä uudestaan ensi keväänä. Siihen saakka nautin näistä kuvista.

alppiruusupuisto

alppiruusupuisto