Minä ymmärrän sinua

depression beauty blogging

dresden germany by night

.. edes vähän. 

Haluan palata aiheeseen, josta kirjoitin vähän aikaa sitten. Jaoin tarinani vakavasta masennuksesta (täällä). En ole varma, mitä odotin postaukselta, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, miten hyvin te otitte sen vastaan. Ilmeisesti moni on sitä mieltä, että siitä on hyvä puhua. Olen samaa mieltä.

Masennus on jotain, jota kävin läpi noin viisi vuotta sitten. Se tuntuu siltä, että siitä olisi sata vuotta – tai tapahtui jossain toisessa elämässä. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee masennuksen olevan kroonista, mutta minä uskon, että se on myös jotain, josta voi parantua.

depression mental health blog

Mutta miksi puhun aiheesta vasta nyt?

Luulen, että tarvitsin noiden vuosien kuluvan, ennen kuin halusin ajatella koko aihetta uudelleen. En olisi mitenkään voinut kirjoittaa siitä aikaisemmin – minulla ei olisi ollut voimia tai oikeita sanoja. Kompastelen sanojen kanssa vieläkin. Aihe on niin hauras, että pelkään rikkovani sen. Me kaikki koemme masennuksen tai ahdistuneisuuden eri tavalla. Me kaikki koemme mielenterveyden eri tavoilla. Mutta se mikä meillä kaikilla on yhteistä on juurikin se – mielenterveys. Meillä on jokaisella sellainen.

Nykyisin pidän itseäni “masennusvapaana”. Minulla ei ole ollut muutamaan vuoteen mitään lääkitystä, eikä terveystiedoissani ole enää aktiivista masennustilaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joskus aina olisi vaikeaa. Meillä kaikilla on joskus vaikeaa. Jos murrat jalan kerran, se on vähän hauras hetken – ja helpompi rikkoa ensi kerralla, ehkä? Kannan ikuisesti kipeitä muistoja mukanani ja aina välillä on pakko katsoa taaksepäin – ihan vaan, jotta muistaa olevansa oikealla tiellä – ja että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Blogissani puhun pinnallisista asioista. Jaan meikkilookkejani, asujani. Matkustelen ja kerron pienistä kivoista asioista. Levitän positiviisutta – tai ainakin yritän. Mutta haluan teidän tietävän mistä tulen – en vain päätynyt tähän pisteeseen kävelemällä auringonpaisteessa.

Haluan jatkaa mielenterveydestä puhumista aina välillä. Haluan kätevästi – tai ei niin kätevästi – yhdistää sen meikkipostauksiin ja kauniisiin tuotteisiin, joita rakastan. Haluan tehdä tyylipostauksia ja jakaa asukuvia – koska minun ei tarvitse enää piilotella itseäni ja hymy, jonka näette kuvissa on oikea. Haluan kertoa tarinoita maista, joissa olen vieraillut – koska en ikinä uskonut näkeväni niitä. Haluan kirjoittaa, koska se on yksi lahja, jonka sain.

depression my story blog

Olen niin kiitollinen siitä elämästä, jota elän nyt. Rakastan elämääni. En enää herää aamuisin vain halutakseni mennä takaisin nukkumaan – haluan nousta ylös ja olla omassa ja muiden elämässä läsnä. Ja vaikka olenkin nyt hyvässä paikassa elämässäni, minä silti ymmärrän sinua. Ja kannustan sinua. Sinäkin pystyt vaikka mihin – uskon, että toivoa on jokaiselle.

Sillä ei ole väliä, missä olet nyt.

Saatat olla sikiössä sängylläsi verhojen ollessa suljetut. Saatat olla sairaalassa tuijottamassa tyhjiä seiniä ja kuuntelemassa hiljaisia huoneita. Saatat olla rahaton. Saatat olla rikki. Saatat pidättää hengitystäsi pidellen vain eilistä käsissäsi.

Ja pahin kaikista: saatat olla yksin. Saatat olla enemmän yksin, kuin mitä olet koskaan ollut. Saatat epäillä olemassaoloasi.

Meidän välillä voi olla kokonainen manner, mutta tiedä tämä:

Minä ymmärrän sinua.

Ja joku päivä, oli se viiden tai kymmenen vuoden päästä, sinä ymmärrät myös.

Postauksen kuvat kesältä Dresdenistä, Saksasta. Teimme kaupunkiin lyhyen visiitin, jonka aikana ehdimme nähdä kauniita rakennuksia, syödä herkullisia burgereita, ihmetellä jotain festivaalia (ja laulaa tuttuja biisejä mukana) ja ajaa kahtasataa autobaanalla. Alin kuva meikistä, johon löytyy video-ohje täältä.

 

 

Olen klisee

lifestyle blog

 

On kulunut pari päivää (lue: viikko) siitä kun palasin lomalta ja tuntuu, että olen vihdoin valmis kirjoittamaankin jotain. Tarvitsen aina reissusta palattua pari päivää, jotta mieli ja kroppa sopeutuvat muutoksiin. Siis siihen, että olen taas koti-Suomessa – ei mitenkään itsestäänselvää, kun yrittää saada unta ja miettii, missä hotellissa nyt olikaan – että loma on ohi ja että niiden töidenkin pariin pitäisi palata.

Kahteen viikkoon en avannut läppäriä tai kirjoittanut yhtään postausta (saatoin kuitenkin luonnostella jotain puhelimeen). Se teki hyvää ja sai minut ikävöimään bloggaamista. Joten täällä sitä taas ollaan, näppäimistön äärellä. Kirjoittamassa aiheesta, nimeltä kliseet. Minä. Koska olen sellainen.

Aina välillä, kun mietin sopivaa kuvatekstiä instagramiin, tai vaikka tekstinjuurta postaukselle, mieli tekee heittää kliseisiä sitaatteja sinne joukkoon. Yleensä peruutan niistä teksteistä äkkiä pois – en kai halua tylsistyttää yleisöäni jutuilla, jotka on kuultu varmaan ainakin sataa kertaan? En halua ärsyttää ketään. Mutta oikeastaan – ja se on oma aiheensa – joidenkin ihmisten ärsyttäminen on väistämätöntä. Kaikkien meidän ei ole vain tarkoitus olla ystäviä.

Tänään mietin kaikki kliseitä, jotka sopivat minuun ja sen sijaan, että kumittaisin ne äkkiä mielestä pois – päätinkin omaksua ne.
Linkit ovat blogipostauksiin aiheeseen liittyen.

lifestyle blog charlotta

Olen klisee

.. koska minun piti kompastella, kaatua ja nousta uudelleen päästäkseni sinne, missä olen nyt. Virheet, joita tein? Luultavasti välttämättömiä, jotta opin tanssimaan sateessa. Uskon, että kauniit asiat voivat saada alkunsa jostain rumasta ja kauheasta. Jos ikinä tunnen itseni kömpelöksi tai minua pelottaa, ajattelen itsekseni:
What if I fall? Oh, my darling, what if you fly?

Olen klisee

.. koska olen käynyt läpi asioita, jotka olisivat voineet viedä elämääni ihan erilaiseen suuntaan, mutta valitsin toisin. Olen puhunut joistain näistä asioista, kuten itsetuhoisuudesta ja masennuksesta.
 I am not, what happened to me, I am what I choose to become.

 

wellbeing lifestyle blog

Olen klisee

.. koska lopetin hyväpalkkaisen työni, päätin perustaa oman yrityksen ja löytää oman polkuni. Välillä tunnen itseni kummajaiseksi, kun kaikki ystävät joko opiskelevat tai työskentelevät mitä siisteimmissä yrityksissä. Tunnen silti valtavan voiman sisälläni, joka uskoo minuun ja tietää, että päädyn aina jaloilleni. Ei ole mitään hätää, koska:
   Just because my path is different doesn’t mean I’m lost.

Olen klisee

.. koska uskon sataprosenttisesti positiivisuuden voimaan. Ajattelin ennen, että ihmiset vain syntyivät suuri virne kasvoillaan, aina iloisina ja onnellisina. Uskon yhä, että osa onkin syntynyt sellaisen lahjan kanssa (Robin, mä puhun susta), mutta uskon myös, että positiviisutta voi oppia. Suurimman osan nuoresta elämästäni en ollut niin kovin iloinen. Olin sisältäpäin musertunut ja kannoin valtavaa kaunaa maailmaa vastaan. Minulla oli syyni, mutta onneksi opin, että niiden syiden ei tarvitse määritellä elämääni.
   Let your smile change the world, but don’t let the world change your smile.

charlotta blog

Olen klisee

.. koska haluan olla itseluottamuksen puolestapuhuja tässä hullussa maailmassa. Tiedän, että itseensä luottaminen ja itsensä varmaksi tunteminen on ihan hemmetin vaikeaa välillä ja sinulla ja kaikilla muillakin on päässään kuva siitä täydellisestä ihmisestä, joka heidän pitäisi olla. Meillä on sosiaalinen media niin hyvässä kuin pahassakin, meillä on aikakauslehdet, leffat, kaikki. On helpompaa löytää vikoja, kuin hyviä asioita itsestään. Tässä on pari ohjenuoraa, jotka sanovat sen tärkeimmän:

   Be your own kind of beautiful.
  Be yourself – everyone else is already taken.

Ja lopuksi..

Life is better, when you’re laughing.

Mikä on sinun lempisitaattisi?

 

photos Viivi N. Media

 

Seuraa Bloglovinissa