Ja sinä selviät ihan mistä vaan

Elämä rikkoo sinut.

Niin epäreilulta kuin se tuntuukin, et vain voi selvitä siitä ilman mustelmia. Koet sellaisia tilanteita, joiden läpi et ikinä uskonut voivasi selvitä. Etkä tavallisesti selviäisikään. Ainut aika, jolloin olet tarpeeksi vahva niille, on tismalleen se aika, kun ne tapahtuvat.

Elämä antaa sinulle vain niin paljon, kuin jaksat kantaa. Etkä tiedä kuinka vahva olet, ennen kuin sinun on pakko olla. Ja sinä olet.

Mutta vahva ei tarkoita sitä, ettetkö itkisi. Se ei tarkoita sitä, ettetkö kömpisi talosi pimeimpään nurkkaan ja pysyisi sikiöasennossa hetken aikaa.

Elämä rikkoo sinut ja hetken aikaa se sattuu niin paljon, että kaikki pysähtyy. Ja silti elämä tuntuu jatkuvan normaalisti. Äiti kiirehtii bussiin raahaten lasta perässään. Tuttu kasvo istuu kahvilassa ja syö varmaankin samaa fetapiirakkaa, jonka aina itse tilaat. Sama punainen pakettiauto pysähtyy siihen, mihin se yleensäkin pysähtyy. Puut pitävät linjaansa, niin kuin ne yleensäkin pitävät. Ehkä muutama lehti tippuu tuulessa alas, taivas aina vain harmaampi. Minuutit ja tunnit hiipivät ohitsesi, numerot muuttuvat kännykän ruudulla.

On surullista ymmärtää se, mutta kirjoitan sen rauhallisesti ylös: elämä rikkoo sinut.

Mutta sinä saat elää sen.

Saat kysyä ne tärkeät kysymykset. Ja saat kysyä myös ne tyhmät. Ne ovat varsinkin tärkeitä. Vaikka kyseessä olisi maailman paras elokuva ja huone täynnä nörttejä, jotka katsoisivat sinua kuin hullua, kun kehtaisitkin kysyä ääneen: mikä elokuva tämä on? Ja tietenkin – se olisi Forrest Gump.

Sinun ei tarvitse tietää kaikkea sitä ja tehdä kaikkea tätä. Mutta sinä saat.

Saat kysyä sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen, joka on tämä: Millä on oikeasti merkitystä elämässä?

Rakkaudella.

Sillä hetkellä, kun halaan läheisimpiäni ja suljen silmäni ottaakseni halauksen todella vastaan. Sillä hetkellä, kun nauran niin kovaa siskolleni, että kyyneleet alkavat valua silmistäni. Sillä hetkellä, kun nukahdan pitäen kiinni kädestä, joka rakastaa minua. Kun katson ulos kauniita valoja terassilla ja autot ajavat ohi.

Kun kysyn ystävältäni kuulumisia ja kuuntelen hänen valittavan töistään ja hulluista asiakkaista. Kun kerron hauskan jutun ja koko pöytä nauraa. Ne hetket, kun juon kahvia perheen kanssa. Istun vain pöydässä ja olen paikalla.

Elämä rikkoo sinut. Mutta sinä saat kokea sen.

Ja yhtenä aamuna huomaat katselevasi peuroja pellolla paksun aamusumun ympäröidessä sinut. Tunnet kylmän ilman ihollasi, mutta lihaksesi tekevät työn. Sinä kävelet, juokset, kaadut ja pysähdyt. Olet täällä, ihan niin kuin ovat tähdet taivaalla.

Ja sinä selviät ihan mistä vaan.