Sinä olet rohkea

“Olet niin rohkea, kun puhut tästä.”
”On rohkeaa jakaa tämä asia, kiitos.”

Tälläisiä kommentteja saan joihinkin postauksiini  – useimmiten niihin henkilökohtaisiin. Kuten esimerkiksi postaukseen, jossa avauduin vaikeasta masennuksesta, tai kun jaoin blogissa muokkaamattomia kuvia aknestani. Tai kun jätin aknen meikkaamatta meikissä. Tai ylipäätään, että jaan elämääni tuhansien lukijoiden kanssa ympäri maailmaa.

Mutta tätä mieltä minä olen:

Rohkea? Minä?

you are brave

Ehkä, mutta maailmassa on tuhansittain ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti todella, todella rohkeita. Ihmisiä, jotka taistelevat syöpää vastaan. Ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisiään. Ihmisiä, joiden elämä on tallottu maahan ja he kävelevät silti pää pystyssä. Ihmisiä, jotka ovat niin masentuneita, ettei päivän ja yön välillä ole eroa, tai sen onko valveilla vai unessa.

Minä jaan vain palasia elämästäni. Elämästä, joka ei loppupeleissä eroa paljon kenenkään muunkaan elämästä. Minä hymyilen, itken, nauran ja joskus kaadun. Ihan niin kuin sinäkin. En ajattele olevani rohkea sillä tavalla, millä ehkä ajattelet. Kyse ei ole siitä, kuka sanoo mitä – kuka uskaltaa kirjoittaa nettiin jotain. On ihan yhtä viisasta olla sanomatta mitään, olla kirjoittamatta mitään ja vaikka olla käyttämättä koko nettiä.

Ehkä yritän vaan sanoa, että on pahempiakin asioita, kuin jostain ikävästä asiasta selviäminen. On pahempiakin juttuja, kuin se, että tuntee vähän kipua. Elämä on täynnä epämukavia asioita. Me kaikki koemme niitä. Ehkä se mitä todella yritän sanoa on se, että sinä et ole lopulta niin erilainen kuin minä ja että tämä on kaikki vain elämää.

Me kaikki tiedämme, ettei täydellistä ole oikeasti olemassa – ehkä on aika lopettaa esittäminen? Ehkä tämä blogi on minun tapani sanoa, että sinä olet kaunis, vaikka polkusi olisikin töyssyinen, eikä lounassalaatti aina naurata.

Elämä on kaunis sotku. Mutta sitten saat mennä kotiin hirveän päivän jälkeen, halata rakkaitasi, syödä suklaata sohvalla ja potkaista sukat lattialle. Hetki, jolloin kenenkään ei tarvitse siivota tai pelastaa maailmaa.

Me ollaan kaikki rohkeita omilla tavoillamme.

blog

photos Inka Lähteenaro

 

Minun kauneusmokani

Vaikka olenkin ammattilainen kauneudenhoidon saralla, teen silti virheitä. On helppo antaa ohjeita ja vinkkejä muille, mutta joskus omena ei putoa kauas puusta ja huomaan tekeväni juuri niitä asioita, joita suosittelen olemaan tekemättä.

Minultakin löytyy ihan kiva lista kauneusmokia, joten tässä ne tulevat – älkää tuomitko.

my beauty regrets

 

Voin kertoa teille, että…

  • Olen pilannut hiukseni ainakin viisi kertaa, ainoastaan tehdäkseni sen taas uudelleen seuraavan kerran. “En enää ikinä koskee hiuksiini!” Niin varmaan. Nyt uskon ja toivon, että viimeisin hiuskatastrofi oli tosiaan viimeinen, enkä enää pilaisi niitä kotona. Sormet ristiin.
  • Löydän aina itseni puristelemasta näppyjä ihostani. Tuttu ajatus on: “Kumpa en olisi tehnyt tota.. Noh, en enää ikinä tee sitä uudelleen!” Mutta onko mitään parempaa, kuin kypsän mustapään ulos saaminen ihosta? Huokaus.
  • Tiedän, että silmäni ovat todella herkät eivätkä oikeastaan siedä luomen sisärajausta. Silti kokeilen aina uusia tuotteita sinne ajatellen, etteivät tällä kertaa silmät ala vuotamaan. Ja… meikki on pilalla.
  • En ennen meikannut kulmiani olenkaan. En tehnyt niille mitään, ei edes kestoväriä. Saatoin tehdä todella tumman sumusilmämeikin, laittaa huulipunaa ja kaikkia muita mahdollisia tuotteita, mutta olin täysin tietämätön kulmakarvoistani. Ikään kuin en olisi tiennyt omistavani sellaisia. Täytyy sanoa, että nyt myöhemmin löydettyäni kulmakarvat on se avartanut maailmaani ja avannut silmäni kulmakarvojen ihmeelle.

my beauty regrets

Mitkä on sinun kauneusmokasi? Saa jakaa!

 

Kuvat Inka Lähteenaro

 

 

Scroll to top