Onnelliset varpaat (ja minä)

zuii organic makeup

 

orange dress riga

orange dress

zuii organic makeup

alppiruusupuisto

Ah, kesä.

Se kaikkien odottama aika vuodesta, joka usein palkitseekin sydäntä lämmittävästi. Aurinko paistaa aamusta iltaan ja pistää heräämään hymyssä syin. Valo lisääntyy ja pimeys on vain ikävä muisto takaraivossa, jota nyt heitellään uimarenkailla ja sandaaleilla. Sitä ei mietitä, vaan avataan viinipullo sen sijaan. Tai juodaan kuohuvaa ihan vain koska. Nyt on aika leikkiä, tanssia ja elää.

Koko maailma näyttää uudelta. Yhtäkkiä lähipuisto näyttää satumaisen kauniilta värikkäiden kukkien ympäröimänä ja tiet kepeiltä kävellä tai juosta. Ruoka pakataan mukaan ja se syödään penkillä, viltillä tai oikeastaan missä tahansa muualla kuin sisällä.

Nautitaan lämmöstä, harmitellaan sadetta.
Hikoillaan ja luovutaan sellaisen meikin etsimisestä, mikä muka selviäisi päivästä (läppä oli, oon löytänyt täydellisen kombon).
Pisamat ja takkuinen tukka on mitä olen nyt.

Sitä on vielä vähän jäljellä, onhan?
Ja jos ei, niin ainakin se jätti olon kepeäksi ja varpaat hirmu iloisiksi.

P.S. Itsehillintä riitti juuri ja juuri otsikkoon, oikeastihan ne on ‘varpuset’.

orange dress

Hiukset & kuvat – Susanna Pomell / Healthyhair (muokkaus minä)
Mekko – Orange
Meikki Zuii Organic (Blossom, Blackberry, Chestnut ja Jade luomivärit & Begonia ja Plum huulipunat)

zuii organic makeup

Tässä pieni takaisinheitto kesään – katsotaan kuinka monta minun täytyy vielä tehdä selvitäkseni talvesta. No ei. Kyllä tää tästä – oon oikeasti innoissani syksystä ja talvesta (sanoiko joku joulu?).

Heinäkuussa treffasin ystävääni Susannaa, joka kirjoittaa kampaajan työn lisäksi Healthyhair -blogia  ja voi vitsit mun varpaat oli iloiset tuona päivänä! Eikä vaan siksi, että sain leikkiä keijukaista paljain varpain ihanassa puistossa. Okei, ehkä suurimmaksi osaksi siksi. Tein Susannalle meikin ja hän teki minun tukan ja menimme Alppiruusupuistoon. Harmillisesti oltiin vähän myöhässä ruusubileistä (ruusut ovat parhaimmillaan keväästä/alkukesästä), mutta kaunista oli silti. Puisto ei ole iso, mutta se on ihana ja siellä saa kävellä puulankuilla – niissä on vain jotain, joka saa askeleen tuntumaan lapselta taas.

Puistoon on ehdottomasti päästävä uudestaan ensi keväänä. Siihen saakka nautin näistä kuvista.

alppiruusupuisto

alppiruusupuisto

Hyvä Päivä

Bloggaaminen on tasapainoilua kiinnostavan sisällön tuottamisen ja tavallisen arjen välillä.

Tavallaan haluan viihdyttää teitä kiinnostavilla, ajankohtaisilla postauksilla ja saada teidät tulemaan toistekin. Toisaalta tahdon antaa itsestäni enemmän tähän blogiin, kuin ehkä joku muu. Haluan blogini salaisen mausteen olevan inhimmillisyyteni – korvaamattomissa oleva minä. Kirjoitanko siis likaisista sukista – vaiko uudesta tavasta levittää meikki?

white t shirt

 Likaisia sukkia minulta löytyy päivittäin – kesä on muuten siitä ihanaa aikaa, että kaivan pastellinväriset nilkkasukkani taas esiin ja kuvittelen olevani värikäs muuten mustissa vaatteissani. Harmi vain, että niistä näkyy lika heti, enkä ikinä malta olla kurkistamatta päivän pölysaalista: näin paljon askelia sain tänään tässä elämässä tallustella.

Jos kirjoittaisin päiväkirjatyylisesti blogiini kuulumisia, olisi siellä paljon samoja asioita, arkeani.

Aina aamuisin päivä alkaa puolison kainaloon käpertymisellä ja torkuttamisella. Mies jaksaa aina hymyillä ja kertoa ne sanat, jotka kantavat. Toisinaan nousen reippaasti hakemaan kahvia, hymyilemään peilikuvalleni ja aloittamaan Hyvän Päivän. Mutta toisinaan jään nukkumaan. Jään nukkumaan, enkä välttämättä edes herää kunnolla koko päivänä. Sukat unohtuvat jalasta ja peilikuvasta tuijottaa tyttö, joka haluaisi runoilla elämästä – siitä oikeasta elämästä ruudun toisella puolella, jossa tiskit jäävät altaaseen ja ripset laittamatta.

Teen töitä siinä missä muutkin, syön lounasta ja tuijotan ulos ikkunasta. Lounas ei ole sen kauniimpi, kuin kellään muullakaan – varsinkaan enää mahassa. Työt eivät ole sen parempia – välillä ne sujuvat kuin tanssi ja toisinaan niitä saa jahdata kuin banaanikärpäsiä luomuhedelmäostosten jälkeen. Työnarkomaani minussa ei ole tyytyväinen, kuin vasta maaliviivalla. Silloin on ihana laittaa läppäri kiinni ja rentoutua sohvalla. Joskus vain on vaikea lähteä töistä, kun tuntuu ettei sinne ikinä mennytkään. Joskus on voimat loppu, mutta porttikielto sohvalle pään sisällä.

blogging

Olisi kivaa, kun olisi kivaa – Hyvänä Päivänä otan päivän päätteeksi kuvan illallisestani ja kippistän torstaille – olenhan Charlotta ja pystyn mihin vaan. Mutta toisinaan rojahdan päivän päätteeksi sängylle puhtaiden pyykkien päälle, jotka odottavat viikkaamista. Ne eivät viikkaannu itsestään, mutta joskus, ihan vain joskus, ne tuntuvat katoavan omiin lokeroihinsa kauniiseen järjestykseen – kunhan vain malttaa nukahtaa ja herätä huomiseen.

En ole ikinä pitänyt matematiikasta, mutta todennäköisyydet Hyvälle Päivälle ovat silloin aika hyvät.

Ja mitä tulee siihen uuteen tapaan levittää meikki – unohtakaa ne. Käyttäkää siveltimiä ja beautyblenderiä.

t-paita – Esprit

 farkut – gina tricot (Zadaa kirppissovellus)

lenkkarit – Tommy Hilfiger
kello – Polar M400

huulipuna – Kiko Milano Creamy Lipstick 116