Winter wonderland

Sää Helsingissä on ollut ihan mieletön. Se on tuonut ihan Lapin mieleen, ihana winter wonderland. On ollut myös paljon aurinkoisempaa, kun odotin. Kaunista – ja kylmää. Vähän aikaa sitten juoksin kymmenen kilometriä ja varpaani pysyivät matkassa juuri ja juuri. Onko kenellekään muulla sellaista ongelmaa, että varpaat kylmenevät niin paljon, että sisälle tullessa ne turpoavat kuin ilmapallot? Voiko pakkaselle olla allerginen? Note to self: pitäisi varmaan oikeasti tutkia asiaa.

Myönnetään nyt silti, että kyllähän niitä kaikkien postaamia kuvia ihanista rantalomista tulee ihasteltua, mutta silti. Just nyt täällä talven ihmemaassa oleminen tuntuu hyvältä. Asiaa auttaa myös talvea ja kylmää fiilistelevä Risto (on kuulemma niin hyvä aika tehdä töitä).

Paras ääni tällä hetkellä on kenkien alla narskuva lumi ja paras tuijotuksenkohde on koivut vaaleansinistä taivasta vasten.

Ja kuten aina elämässä, ei tiedä kauanko tämäkään kestää. Voi olla harmaata, märkää ja kovaa lomakuumetta jo seuraavana päivänä. Joten yritän nauttia tästä nyt.

 

Musta talviasu

Takki – Vila (Zadaa)
Saappaat – Vagabond (Zadaa)
Poolopaita – Hugo Boss
Tekonahkahousut – Vero Moda
Laukku – Michael Kors

 

Kuvat: Pinja

Terveisiä lumihattarapilvilinnoista! Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää.

 

 

Kaunis, mutta hiljainen

style blog

lifestyle blog

style blog

Takki –  kirpputori | Huivi – Kappahl | Housut – Only | Laukku – Björn Borg | Kengät – Vagabond | Korvakorut – Hopea-Puro

 

Facebook on alkanut muistuttamaan muistoista, joita me olemme jakaneet aikaisemmin. Mun mielestä ne on hauskoja ja ihania – usein tulee jaettua juurikin niitä kivoja ja iloisia hetkiä someen. Mutta tietenkin mukana on myös ikävempiä juttuja ja asioita, joita muut ihmiset ovat postanneet seinällesi tai postauksia ihmisistä, joita olet menettänyt, ja niin edelleen.

Tänään Facebook muistutti pojasta, joka postasi seinälleni. Kyse oli jostakin haasteesta, jossa piti kirjoittaa ensivaikutelmia toisten ihmisten profiileihin. Seinälläni luki näin ”Kaunis, mutta hiljainen”.

style blog

Vähän kuin: olen kaunis, mutta jossain on vikaa – en ollut tarpeeksi viihdyttävä ja en todellakaan juhlien keskipiste. Kommenttiosiossa me vaihdoimme paris Sanaa ja tuo poika ihmetteli vielä hiljaisuuttani. Vastasin jotain tyyliin ”it’s always the quiet ones”. Mitä yritin tuolla sanoa, oli se, että minussa oli paljon enemmän, kuin mitä näkyi ulospäin. Mitä epätoivoisesti koitin viestittää oli se, että minuun tutustuminen olisi ollut sen arvoista, mutta en ollut yksi niistä, jotka päästävät ihmiset lähelle helposti.

No – tosiasiassa hädin tuskin tunsin tuota tyyppiä ja kun muistelen aikaa, jolta muisto on, vietin aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joihin en ole enää missään yhteydessä.

Mutta kuulen silti aina välillä tuota syytöstä. Olen hiljainen – minussa täytyy siis olla jotain vikaa? Enkö ole onnellinen?

style blog

Ja siinä piilee virhe – ajatellaan, että vain ihmiset, jotka ovat jatkuvasti äänessä, nauramassa ja hymyilemässä, ovat onnellisia. Ihmiset, jotka ystävystyvät helposti ja sosialisoivat unissaankin. Ihmiset, jotka tekevät sen tiettäväksi, antavat sen kuulua.

Jos ollaan rehellisiä, en ole ihan varma, miksi tartuin tähän aiheeseen. En tiedä, mitä halusin tällä tarkalleen sanoa. Mutta se, mitä tiedän on tämä: rauhallinen tunne tulee siitä, kun tuntee itsensä, tuntee arvonsa ja on kiitollinen elämästään. Ja tuossa rauhassa piilee onnellisuus, joka ei ainoastaan näy huulilla, vaan tuntuu myös jalkapohjissa asti.

Joskus kaikki mitä tarvitsee, ei ole puhuminen ihmisten kanssa, vaan ihan vain tieto siitä, että he ovat siinä.

Ja jos se näyttää kauniilta, mutta hiljaiselta – niin olkoot niin. En ikinä perustanut melusta kuitenkaan.

style blog

Kuvat ja hiukset: Susanna Poméll/Healthyhair

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan! Aikaa on vielä 10.12. saakka.

 

Scroll to top