10 000 kävijää & kuulumisia

Luonnoksissani lojuu tekstejä otsikolla “elämä ja kuolema”, joten voitte arvata, että välillä ihan vaan arjesta kirjoittaminen tuottaa hankaluuksia.  Mutta olen kuullut, että olen nopea oppimaan, joten minua ei nujerreta ihan niin helpolla. Tai oikeastaan – olen aika helposti nujerrettavissa, etenkin jos on kyse lasten peleistä ja kädessä on kolmas viinilasi. Siinä tapauksessa tosin olen myös todella hauskaa seuraa.

Viime viikonlopun ja alkuviikon jälkeen olen myöskin aika nujerrettu – siis hyvällä tavalla. Vähän niin kuin hyvän positiivisen pelin jälkeen.

clarion hotel suite

Pääsin juhlistamaan ystävän polttareita, ja meillä oli tosi kivaa. Juhla kesti osaltani 22 tuntia, joten kun vihdoin pääsin kotiin, nukahdin saman tien. Menimme Tallinnaan, kävimme ampumassa (olin surkea), rentouduimme Tallink Spassa ja sen jälkeen risteilimme buffetin kautta takaisin Helsinkiin ja Clarion hotelliin. Meillä oli mieletön sviitti, jossa valmistauduimme iltaan ja melkein itkettää, kun mietin sitä ihanaa näkymää kotikaupunkiin. Oli jotenkin niin kaunista vain katsella korkeuksista kaupungin valoja, juoda hyvää valkoviiniä ja jutella ihan mistä vaan ystävän kanssa. Ja tietysti mikä on kaikista tärkeintä – tuleva morsian viihtyi myös ja kaikki meni hyvin.

helsinki clarion hotel view
Voisin asua tuolla.

Seuraavana päivänä menin siskolle yöksi. Olin unohtanut, miten ihanaa on olla isosiskon hoidossa päivän ajan – ja herätä seuraavana päivänä vielä useampaan siskoon ympärillä. Söimme ihanan brunssin ja siitä suuntasimme meille.

Vappu oli aika rauhallinen, mutta hauska. Kuorrutin siskot ja itseni glitterillä, joimme kuohuviiniä ja tanssimme ja lauloimme. Tanssiminen siskojen kanssa on parasta – me keksimme aina uusia naurettavia liikkeitä ja jos joku ulkopuolinen katselisi, niin näyttäisi varmaan siltä, kuin olisimme saaneet jonkun sairaskohtauksen. Tuonakin päivänä nukahdin nopeasti.

glitter makeup
Vapun look: glitteriä, glitteriä ja vähän lisää glitteriä.

Toukokuun ensimmäinen oli erityinen eikä ainoastaan perinteisen perhebrunssin takia. No, tietysti rakastan brunsseja ja oli ihanaa, kun melkein koko perhe oli pöydän ympärillä, mutta siihen littyi vielä toinenkin juttu.

Jos seuraat minua Instagramissa, tiedätkin jo: blogini sai täyteen ensimmäiset yli 10 000 kävijää kuukauden sisään! Ihan hullua. Joten, en tiedä. Olen kai vain miettinyt sitä tämän viikon ja ollut vähän hukassa sanojen kanssa. Menee jo vähän kliseeksi, mutta olen todella kiitollinen ihan jokaiselle teistä. Tämä blogi on suurin intohimoni, ja toivon, että se näkyy teille. Ja kuten sanoin instassa, en olisi pystynyt siihen ilman Ristoa. Häntä on kiittäminen siitä, että blogi on ylipäätään pystyssä. Heti siitä lähtien, kun kerroin hänelle toiveistani blogata tosissani, hän ei ikinä nauranut. Hän on aina tukena. Ihan niin kuin tekin olette, klikkaamalla tälle sivulle.

 

Joten, on ollut aika hulluja päiviä takana. Niin henkisesti kuin fyysisestikin, sillä kroppa vaatii yhä lisää unta. Olen kuullut, että unentarve vähenee vanhetessa. Se tarkoittanee sitä, että olen yhä nuori, sillä voin helposti uneksia kymmenen tuntia putkeen.

Muuten – valitsin voittajan (tai siis, random number generator valitsi) koruarvonnalle, joka päättyi maanantaina. Voittajaan on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti. Jos arvonta meni sivu suun niin ei hätää, uusi arvonta on tulossa pian.

tired
Kaksi loistavaa tapaa peittää silmäpussit.

Sellaista tänne kuuluu. Hyvää ja aika vauhdikasta! Paitsi yksi juttu vielä: miksi passikuvat aina epäonnistuvat? Viime kuvassani näytin krapulaiselta (varmaan koska olin), ja tämä kerta ei ollut hirveästi parempi, paitsi kulmakarvojen osalta. Viime kuvassa kulmakarvojen puute oli aikamoinen, sillä en tuona aikana meikannut ikinä kulmia, ihan hassua. Mutta hei, yksi huono kuva sinne tänne. Mitä väliä.

Toivotan teille ihanaa viikonloppua! Omastani tulee toivottavasti hieman rauhallisempi, Antti Tuiskun keikkaa lukuunottamatta, jossa on pakko vähän keinua. VIP-liput, täältä tullaan!

charlotta eve blog

Ja hei, mitä teille kuuluu?

Sydän vähän kallellaan

best friends photoshoot

Viime päivinä on ollut sydän vähän kallellaan. Ikään kuin se ei ihan tietäisi paikkaansa tai miten sykkiä normaalisti. Ihan kuin se olisi kipeä, ihan vähän vain.

Olen saanut surullisia uutisia ja hyviä uutisia. Kaikkea kerralla, niin kuin yleensä elämässä. Jotenkin olen myös onnistunut kääntämään hyvät uutiset ikäviksi mielessäni.

Tuntuu itsekkäältä ikävöidä ihmisiä, kun he vain yrittävät elää elämäänsä täydellä teholla. He haluavat nähdä maailmaa, voittaa pelkojaan ja nauttia elämästä. Mutta tuntuu, että niin moni ihminen ympärillä lähtee. Ei loman ajaksi, vaan pitkäksi aikaa. Kuukausiksi, vuosiksi. Mukaanlukien siskoni, paras ystäväni, toinenkin sisko ja yksi toinen ystävä, joka lähti jo vähän aikaa sitten, ja jota ikävöin kamalasti.

best friends

Paras ystäväni Pinja lensi takaisin Australiaan ja olen yrittänyt ymmärtää, miksi tuntuu niin pahalta, kun yksi ystävä muuttaa toiselle puolelle maapalloa, vaikka ympärillä on niin paljon mahtavia ihmisiä. Ympärillä on jopa väkijoukko. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että joka ikinen ihmissuhde on uniikki eikä ihmissuhteiden määrällä ole mitään väliä – kukaan ei voi korvata sitä yhtä spottia, joka on varattu juuri ja ainoastaan sille yhdelle tietylle ihmiselle.

Keskiviikkoiltana, kun itkin koko automatkan kotiin lentokentältä, mietin tätä. Voit asua ihan missä vain, voit olla ihan missä tahansa duunissa, voit stressata peilikuvaasi ja sitä mitä puet päälle, mutta mikä on oikeasti se juttu, jolla on merkitystä? Se, mikä todella saa minut onnelliseksi – ja mikä on oikeasti tärkeää tässä elämässä – on perhe ja ystävät tai yksinkertaistettuna: rakkaus. Kotonamme on maalaus, jossa lukee: Home is whenever I’m with you. Enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Ehkä siksi maalasin tuon taulun.

love

Aina löytyy hopeareunus. Ainakin niin sanon itselleni ja toistaiseksi olen kerännyt paljon hopeaa.

  • Viime viikko oli ihana. Sain viettää paljon aikaa Pinjan kanssa ja viikkoon mahtui paljon naurua, yhdet kuvaukset ja muistutus siitä, että aito ystävyys kestää myös välimatkan. Parasta oli myös riemastuttava kauppareissu, kun ostimme oikeasti vain jäätelöä, kakkua, keksejä, karkkia ja suklaata.
  • Vielä on aikaa, ennen kuin siskot lähtevät ja heidän kanssan vietetty aika ei ole koskaan tylsää. Vaikka se olisikin vain tunti kahvin äärellä. Voisinpa kirjoittaa jokaisen blogipostauksen siskoni kanssa – niistä tulee hulvattomia – vaikka kirjoittamiseen kuluukin tuplasti aikaa ja puolet tekstistä täytyy kumittaa pois ennen julkaisua.
  • Viikonloppuna on glitterbileet ja aion kuorruttaa ystäväni glitterillä. Voisiko bileiden teema olla enää parempi? Tuntuu hyvältä nähdä muitakin ystäviä, rentoutua ja ehkä nauttia lasillinen tai kaksi – etenkin tämän viikon tunnevuoristoradan jälkeen.

friends

Nämä kuvat ovat Pinjan ja minun kuvauksista. Meillä oli niin hauskaa eikä vähiten siksi, että sisko sai olla kuvaaja ja hän ei voisi enempää inhota sitä hommaa. Jotenkin kuitenkin hän aina joutuu ja suostuu kameran taakse – miten olisi se esimerkkinä tosirakkaudesta. Meidän kuvia tulee näkymään täällä blogissa, mun instagramissa (@charlottaeve) ja Pinjan instasta (@pinjaelisa).

Scroll to top