Olen sanonut sen ennenkin, mutta viime viikonloppu oli ihan huippu.
Kinderkakkua, mansikka daiquiria, hyvää ruokaa, paljon naurua, ystäviä, perhettä, rakkautta ja tanssimista. Siihen summautuukin lauantai, kun juhlimme Riston ja minun 60-vuotissyntymäpäivää.
Meidän oikeat synttärit sijoittuvat heinä-elokuulle, joten on ihan järkevää pitää juhlat yhdessä (tai ainakin silloin kun täyttää pyöreitä). Itse asiassa viisi vuotta sitten täytimmekin 50-vuotta, joten tästä on tullut jo jonkinlainen perinne. Tosin vähän hirvittää täyttää 70 vuotta seuraavan viiden vuoden aikana.
Oli niin ihanaa nauttia lämpimästä kesäyöstä ystävien ja hyvän juoman parissa.
Sellaisia ei enää ole montaa jäljellä ja ajatus vähän pelottaa. Kesäöissä on vähän taikaa, ihan varmasti. Kun kävelimme baarista kotiin, kuulin lintujen laulavan ja tajusin, että siihenkin on jo tottunut. Että ne laulavat öisin. Tosin neljä aamulla ei taida ihan olla yötä enää.
Sunnuntain vietimme rannalla – onko parempaa krapulanparannuskeinoa kuin aurinko ja hymyilevät ihmiset ympärillä? Mitä tosin en suosittele, on kauhuleffan katsominen krapulassa. Saattoi olla hetki, kun leffa pääsi ihon alle. Onko normaalia huutaa ääneen, piiloutua viltin alle ja itkeä vähän? Kyselen kaverin puolesta.
Ja hei muuten! Jos asut Helsingissä ja mietit juhliin ruoan tilaamista, voin suositella Konditoria Hopiaa & Stockmann Herkkua. Halusimme tilata ruoan netistä ja noutaa sen itse – kaikki muut cateringpalvelut kun olisivat vaatineet henkilökuntaa juhliin.
Nyt onkin enää yksi työviikko ja loma Amsterdamissa kutsuu. Elämä on aika kivaa!
Lue myös
