Charisto 60-vuotta

60 year birthday

kindercake

60 years

me and veera

strawberry cake

risto and charlotta

Olen sanonut sen ennenkin, mutta viime viikonloppu oli ihan huippu.

Kinderkakkua, mansikka daiquiria, hyvää ruokaa, paljon naurua, ystäviä, perhettä, rakkautta ja tanssimista. Siihen summautuukin lauantai, kun juhlimme Riston ja minun 60-vuotissyntymäpäivää.

Meidän oikeat synttärit sijoittuvat heinä-elokuulle, joten on ihan järkevää pitää juhlat yhdessä (tai ainakin silloin kun täyttää pyöreitä). Itse asiassa viisi vuotta sitten täytimmekin 50-vuotta, joten tästä on tullut jo jonkinlainen perinne. Tosin vähän hirvittää täyttää 70 vuotta seuraavan viiden vuoden aikana. 

Oli niin ihanaa nauttia lämpimästä kesäyöstä ystävien ja hyvän juoman parissa.

Sellaisia ei enää ole montaa jäljellä ja ajatus vähän pelottaa. Kesäöissä on vähän taikaa, ihan varmasti. Kun kävelimme baarista kotiin, kuulin lintujen laulavan ja tajusin, että siihenkin on jo tottunut. Että ne laulavat öisin. Tosin neljä aamulla ei taida ihan olla yötä enää.

helsinki by night
Helsinki joskus neljän aikaan yöstä.

Sunnuntain vietimme rannalla – onko parempaa krapulanparannuskeinoa kuin aurinko ja hymyilevät ihmiset ympärillä? Mitä tosin en suosittele, on kauhuleffan katsominen krapulassa. Saattoi olla hetki, kun leffa pääsi ihon alle. Onko normaalia huutaa ääneen, piiloutua viltin alle ja itkeä vähän? Kyselen kaverin puolesta.

Ja hei muuten! Jos asut Helsingissä ja mietit juhliin ruoan tilaamista, voin suositella Konditoria Hopiaa & Stockmann Herkkua. Halusimme tilata ruoan netistä ja noutaa sen itse – kaikki muut cateringpalvelut kun olisivat vaatineet henkilökuntaa juhliin.

charlotta
Mekkoni on Boohoosta.

Nyt onkin enää yksi työviikko ja loma Amsterdamissa kutsuu. Elämä on aika kivaa!

 

10 000 kävijää & kuulumisia

Luonnoksissani lojuu tekstejä otsikolla “elämä ja kuolema”, joten voitte arvata, että välillä ihan vaan arjesta kirjoittaminen tuottaa hankaluuksia.  Mutta olen kuullut, että olen nopea oppimaan, joten minua ei nujerreta ihan niin helpolla. Tai oikeastaan – olen aika helposti nujerrettavissa, etenkin jos on kyse lasten peleistä ja kädessä on kolmas viinilasi. Siinä tapauksessa tosin olen myös todella hauskaa seuraa.

Viime viikonlopun ja alkuviikon jälkeen olen myöskin aika nujerrettu – siis hyvällä tavalla. Vähän niin kuin hyvän positiivisen pelin jälkeen.

clarion hotel suite

Pääsin juhlistamaan ystävän polttareita, ja meillä oli tosi kivaa. Juhla kesti osaltani 22 tuntia, joten kun vihdoin pääsin kotiin, nukahdin saman tien. Menimme Tallinnaan, kävimme ampumassa (olin surkea), rentouduimme Tallink Spassa ja sen jälkeen risteilimme buffetin kautta takaisin Helsinkiin ja Clarion hotelliin. Meillä oli mieletön sviitti, jossa valmistauduimme iltaan ja melkein itkettää, kun mietin sitä ihanaa näkymää kotikaupunkiin. Oli jotenkin niin kaunista vain katsella korkeuksista kaupungin valoja, juoda hyvää valkoviiniä ja jutella ihan mistä vaan ystävän kanssa. Ja tietysti mikä on kaikista tärkeintä – tuleva morsian viihtyi myös ja kaikki meni hyvin.

helsinki clarion hotel view
Voisin asua tuolla.

Seuraavana päivänä menin siskolle yöksi. Olin unohtanut, miten ihanaa on olla isosiskon hoidossa päivän ajan – ja herätä seuraavana päivänä vielä useampaan siskoon ympärillä. Söimme ihanan brunssin ja siitä suuntasimme meille.

Vappu oli aika rauhallinen, mutta hauska. Kuorrutin siskot ja itseni glitterillä, joimme kuohuviiniä ja tanssimme ja lauloimme. Tanssiminen siskojen kanssa on parasta – me keksimme aina uusia naurettavia liikkeitä ja jos joku ulkopuolinen katselisi, niin näyttäisi varmaan siltä, kuin olisimme saaneet jonkun sairaskohtauksen. Tuonakin päivänä nukahdin nopeasti.

glitter makeup
Vapun look: glitteriä, glitteriä ja vähän lisää glitteriä.

Toukokuun ensimmäinen oli erityinen eikä ainoastaan perinteisen perhebrunssin takia. No, tietysti rakastan brunsseja ja oli ihanaa, kun melkein koko perhe oli pöydän ympärillä, mutta siihen littyi vielä toinenkin juttu.

Jos seuraat minua Instagramissa, tiedätkin jo: blogini sai täyteen ensimmäiset yli 10 000 kävijää kuukauden sisään! Ihan hullua. Joten, en tiedä. Olen kai vain miettinyt sitä tämän viikon ja ollut vähän hukassa sanojen kanssa. Menee jo vähän kliseeksi, mutta olen todella kiitollinen ihan jokaiselle teistä. Tämä blogi on suurin intohimoni, ja toivon, että se näkyy teille. Ja kuten sanoin instassa, en olisi pystynyt siihen ilman Ristoa. Häntä on kiittäminen siitä, että blogi on ylipäätään pystyssä. Heti siitä lähtien, kun kerroin hänelle toiveistani blogata tosissani, hän ei ikinä nauranut. Hän on aina tukena. Ihan niin kuin tekin olette, klikkaamalla tälle sivulle.

 

Joten, on ollut aika hulluja päiviä takana. Niin henkisesti kuin fyysisestikin, sillä kroppa vaatii yhä lisää unta. Olen kuullut, että unentarve vähenee vanhetessa. Se tarkoittanee sitä, että olen yhä nuori, sillä voin helposti uneksia kymmenen tuntia putkeen.

Muuten – valitsin voittajan (tai siis, random number generator valitsi) koruarvonnalle, joka päättyi maanantaina. Voittajaan on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti. Jos arvonta meni sivu suun niin ei hätää, uusi arvonta on tulossa pian.

tired
Kaksi loistavaa tapaa peittää silmäpussit.

Sellaista tänne kuuluu. Hyvää ja aika vauhdikasta! Paitsi yksi juttu vielä: miksi passikuvat aina epäonnistuvat? Viime kuvassani näytin krapulaiselta (varmaan koska olin), ja tämä kerta ei ollut hirveästi parempi, paitsi kulmakarvojen osalta. Viime kuvassa kulmakarvojen puute oli aikamoinen, sillä en tuona aikana meikannut ikinä kulmia, ihan hassua. Mutta hei, yksi huono kuva sinne tänne. Mitä väliä.

Toivotan teille ihanaa viikonloppua! Omastani tulee toivottavasti hieman rauhallisempi, Antti Tuiskun keikkaa lukuunottamatta, jossa on pakko vähän keinua. VIP-liput, täältä tullaan!

charlotta eve blog

Ja hei, mitä teille kuuluu?