Tänään ei yhtään huvittaisi kirjoittaa aknesta. Se tuntuu ajantuhlaukselta. Tuntuu, että olen vihdoin aknen kanssa sinut, eikä se häiritse enää niin paljon kuin ennen. Se, että tästä kirjoittaminen ärsyttää on siis oikeastaan siis hyvä juttu – akne ei enää hallitse elämää.
Tärkein asia ensin: Tunnen itseni kauniiksi. Olen enemmän oma itseni, vaikkakin epäpuhtaan ihon kera. Kuvista ei ehkä välity se ero, minkä itse tunnen selvästi. Vihdoin olen ymmärtänyt jotain tärkeää kauneudesta ja elämästä. Tai ehkä olen aina tiennyt, mutten koskaan hyväksynyt sitä? Että olen kaunis. Ei ulkokuoreni, ei ihoni, hiukseni eikä vartaloni. Kaikki se eikä mitään siitä – minä, niin kuin olen – täydellinen ja epätäydellinen.
Kuulostaa ehkä siltä, että menen seuraavaksi halailemaan puita, mutta tämän parempaa, ette minusta tänään saa. Mennään sitten niihin ulkoisiin muutoksiin.
Helmi – Maalis – Touko.
Iho on paremmassa kunnossa. Se on tasaisempi enkä kärsi juurikaan tulehtuneista näpyistä enää. Sivuvaikutuksena ihoni on vähän kuivunut ja kun se kuivuu, ihollani on tapana tuottaa pienen pieniä näppyjä. En ole huolissani niistä, koska itse akne on kuitenkin parantunut. Punaiset alueet ovat suurimmaksi osaksi aknearpea. Se ei ole kovin kivaa, mutta se on helppo peittää, joten sekään ei tunnu huolettavan (ehkä sitten, jos se ei ala paranemaan ja vaalenemaan).
Olen löytänyt uusia tapoja levittää meikkivoide – ja oikeastaan kokeillut erilaisia sekoituksia ja löytänyt toimivampia ratkaisuja. Olen oppinut meikkaaman ihon niin, että akne piiloutuu, mutta iho näyttää silti kuulaalta. Olen oikeastaan meikannut enemmän viime aikoina – ja se on aina hyvä merkki! On helpompaa meikata, kun iho on tasaisempi eikä siinä ole kivuliaita tulehtuneita näppyjä. On helpompaa piilottaa aknearvet, kuin epätasaiset paukamat. Tälläiselle meikkien rakastajalle on iso juttu, kun pystyy taas käyttämään niitä suosikkituotteita.
Nopeastipa se kolme kuukautta on kyllä mennyt. Saa nähdä syönkö neljättä kuukautta kokonaan – pian on lääkärikäynti, niin eiköhän siellä viimeistään selviä. Joka tapauksessa, täällä sitä ollaan ja hymyillään iho-ongelmista huolimatta.
Olen myös ehkä alkanut sopeutumaan paremmin gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavaliooni. Teen välillä poikkeuksia (lähinnä maidon kanssa), mutta suurimman osan ajasta ruokavalio on aika tiukka. Vehnää vatsa ei siedä enää ollenkaan – toivon, että kuurin jälkeen pystyisin syömään sitäkin välillä.
Muita aknen kanssa painivia? Onko olo jo parempi? Toivottavasti.
Aknepäivitykset:
Kun akne ei lähdekään
Aknepäivitys / Yksi kuukausi Apocyclin lääkekuuria takana
Aknepäivitys / Kaksi kuukautta Apocyclin lääkekuuria takana
(kaikki postaukset löydät Akne tägin takaa, mm. kokemukseni Acnatac geelistä)
