Lomat – paras aika sairastaa, eikö? No, onneksi oma tilani ei vaikuta kovin vakavalta. Se ei ole mitään, mitä ei rasia suklaata ja iso määrä hyvää ruokaa parantaisi. Ja olen sitä paitsi varustautunut suklaan parhaimmistolla, Toffifeellä ja Ferrero Rochereilla. Muun muassa.
Aion yrittää olla olematta turhan paljon tietokoneella – ja oikeastaan kirjautua ulos muutenkin hetkeksi. Mutta kun on kuitenkin suosikkijuhlani ja olen joulumielellä, halusin tulla nopeasti koneelle ja sanoa teille sydämeni pohjasta: Ihanaa joulua.
Tiedostan myös sen, että monelle joulu on yksinäinen juhla. Siihen liittyy niin paljon tunteita, ettei kaikki voi vain olla hyvää. Toivon, että te pystytte kuitenkin tekemään päivästä niin siedettään kuin mahdollista – ja olla ajattelematta liikaa siihen liittyviä odotuksia. Joulu on myös vain sunnuntai, yksi monista.
Joka tapauksessa – mikäli etsitte minua, niin olen tavoittamattomissa (ette halua tietää miten kauan mietin tuon sanan taivuttamista flunssa-aivoilla). Olen sohvan nurkassa, katsomassa Joulupukin kuumaalinjaa, kikattaen lapsille ja ehkä vuoden parhaimmille – tai ainakin söpöimmille – joululauluvedoille. Ja sitten myöhemmin syön päivällistä, valittaen luultavasti syöneeni liikaa ja viimeistellen valituksen vielä syömällä vähän lisää. Niin! Ja avaamassa lahjoja tietenkin – ei hävetä myöntää, että yhä vaan ne aiheuttavat perhosia vatsaan, niin kuin kaksikymmentä vuotta sittenkin. En ole enää tosin yhtä valikoiva – anna minulle euron karkkipötkö paketissa ja hymyilen, kuin se olisi paras juttu, mitä olisin ikinä voinut toivoakaan.
Kuvat ovat perjantailta, kun vietimme joulu numero ykköstä perheen kanssa. Talo oli täynnä tuttuja naamoja ja vieläkin herkistyttää, kun miettii miten perhe myös kasvaa. Nyt meitä olikin yksi enemmän – ihana pieni Elna-tonttu, jonka toinen nimi voisi varmaan virallisestikin olla Söpö, niin usein tuo pieni sana pääsee jonkun tädin suusta.
Paljon rakkautta,
Charlotta
