On kulunut pari päivää (lue: viikko) siitä kun palasin lomalta ja tuntuu, että olen vihdoin valmis kirjoittamaankin jotain. Tarvitsen aina reissusta palattua pari päivää, jotta mieli ja kroppa sopeutuvat muutoksiin. Siis siihen, että olen taas koti-Suomessa – ei mitenkään itsestäänselvää, kun yrittää saada unta ja miettii, missä hotellissa nyt olikaan – että loma on ohi ja että niiden töidenkin pariin pitäisi palata.
Kahteen viikkoon en avannut läppäriä tai kirjoittanut yhtään postausta (saatoin kuitenkin luonnostella jotain puhelimeen). Se teki hyvää ja sai minut ikävöimään bloggaamista. Joten täällä sitä taas ollaan, näppäimistön äärellä. Kirjoittamassa aiheesta, nimeltä kliseet. Minä. Koska olen sellainen.
Aina välillä, kun mietin sopivaa kuvatekstiä instagramiin, tai vaikka tekstinjuurta postaukselle, mieli tekee heittää kliseisiä sitaatteja sinne joukkoon. Yleensä peruutan niistä teksteistä äkkiä pois – en kai halua tylsistyttää yleisöäni jutuilla, jotka on kuultu varmaan ainakin sataa kertaan? En halua ärsyttää ketään. Mutta oikeastaan – ja se on oma aiheensa – joidenkin ihmisten ärsyttäminen on väistämätöntä. Kaikkien meidän ei ole vain tarkoitus olla ystäviä.
Tänään mietin kaikki kliseitä, jotka sopivat minuun ja sen sijaan, että kumittaisin ne äkkiä mielestä pois – päätinkin omaksua ne.
Linkit ovat blogipostauksiin aiheeseen liittyen.
Olen klisee
.. koska minun piti kompastella, kaatua ja nousta uudelleen päästäkseni sinne, missä olen nyt. Virheet, joita tein? Luultavasti välttämättömiä, jotta opin tanssimaan sateessa. Uskon, että kauniit asiat voivat saada alkunsa jostain rumasta ja kauheasta. Jos ikinä tunnen itseni kömpelöksi tai minua pelottaa, ajattelen itsekseni:
What if I fall? Oh, my darling, what if you fly?
Olen klisee
.. koska olen käynyt läpi asioita, jotka olisivat voineet viedä elämääni ihan erilaiseen suuntaan, mutta valitsin toisin. Olen puhunut joistain näistä asioista, kuten itsetuhoisuudesta ja masennuksesta.
I am not, what happened to me, I am what I choose to become.
Olen klisee
.. koska lopetin hyväpalkkaisen työni, päätin perustaa oman yrityksen ja löytää oman polkuni. Välillä tunnen itseni kummajaiseksi, kun kaikki ystävät joko opiskelevat tai työskentelevät mitä siisteimmissä yrityksissä. Tunnen silti valtavan voiman sisälläni, joka uskoo minuun ja tietää, että päädyn aina jaloilleni. Ei ole mitään hätää, koska:
Just because my path is different doesn’t mean I’m lost.
Olen klisee
.. koska uskon sataprosenttisesti positiivisuuden voimaan. Ajattelin ennen, että ihmiset vain syntyivät suuri virne kasvoillaan, aina iloisina ja onnellisina. Uskon yhä, että osa onkin syntynyt sellaisen lahjan kanssa (Robin, mä puhun susta), mutta uskon myös, että positiviisutta voi oppia. Suurimman osan nuoresta elämästäni en ollut niin kovin iloinen. Olin sisältäpäin musertunut ja kannoin valtavaa kaunaa maailmaa vastaan. Minulla oli syyni, mutta onneksi opin, että niiden syiden ei tarvitse määritellä elämääni.
Let your smile change the world, but don’t let the world change your smile.
Olen klisee
.. koska haluan olla itseluottamuksen puolestapuhuja tässä hullussa maailmassa. Tiedän, että itseensä luottaminen ja itsensä varmaksi tunteminen on ihan hemmetin vaikeaa välillä ja sinulla ja kaikilla muillakin on päässään kuva siitä täydellisestä ihmisestä, joka heidän pitäisi olla. Meillä on sosiaalinen media niin hyvässä kuin pahassakin, meillä on aikakauslehdet, leffat, kaikki. On helpompaa löytää vikoja, kuin hyviä asioita itsestään. Tässä on pari ohjenuoraa, jotka sanovat sen tärkeimmän:
Be your own kind of beautiful.
Be yourself – everyone else is already taken.
Ja lopuksi..
Life is better, when you’re laughing.
Mikä on sinun lempisitaattisi?
photos Viivi N. Media
<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18381473/?claim=gfw25nawqvg”>Seuraa Bloglovinissa</a>
