Onnellisuus on valittava joka päivä uudestaan. Et herää yhtenä päivänä ja elä koko loppuelämääsi onnellisena loppuun asti (vaikka lastensadut ovatkin iskostaneet sen hyvin takaraivoon). Et yhtäkkiä vaan rakasta itseäsi, rakasta ympäristöäsi ja tunne rauhaa ja iloa.
Se on jatkuvaa taistelua. Joinain päivinä helppoa kuin heinänteko, toisina niin vaikeaa, että väsyt ajatuksesta edes yrittää. Eikä aina tarvitse. Jopa se kaikkein onnellisin, positiivisin ihminen maailmassa toisinaan epäilee kaikkea, tuntee olevansa hukassa ja sitten – tekee valinnan.
Tänään on tuntunut siltä, kuin olisin epäjärjestyksessä ja hukassa – ja vihaan sitä. On lempivuodenaikani, mutta se on yhdistetty myös vuoden stressaavimpaan aikaan. On se aika vuodesta, kun asetan itseni lasiseen laatikkoon ja nostan ylös tutkiakseni kaikkea, mitä olen vuoden aikana saanut aikaan. Ja olen nopea tuomitsemaan. Olinko hyvä? Teinkö hyvin? Olinko… täydellinen?
Tiedän – sanon aina, kuinka en ole täydellinen. Ja että se on okei. Mutta se ei tarkoita, etteikö minulla olisi niitä ajatuksia, etteivätkö ne eksyisi välillä mieleen. Joten aina kun kysyn itseltäni kysymyksiä, joihin on alkuunkin aivan mahdotonta vastata – lopetan ja teen valinnan. Teen valinnan olla keskittymättä siihen asiaan, lopettamaan itseni epäilyn ja lakata vaatimasta liikaa itseltäni.
Otan pari askelta, pysähdyn ja katson ympärilleni.
Olen ihan hullun onnekas.
Ja olen hullu, kun odotan olevani superihminen toisinaan. En ole – enkä edes halua olla, muistatko?
Haluan olla se tavallinen tyttö, joka olen. Elää elämää päivä päivältä, joskus aamu aamulta. Yksi ateria kerrallaan, kun toisina päivinä ruokailukin tuntuu matemaattiselta yhtälökaavalta. Jos olisin sikarikas, olisiko minulla henkilökohtainen kokki kotona? Luultavasti. Toisaalta jos nyt ollaan reiluja ja rehellisiä itseään kohtaan – niin olen tänä vuonna oppinut kokkaamaan aika hyvin (eli kokkaan nykyään muutakin kuin salaattia).
Mutta lasilaatikoiden, supervoimien ja salaatin lisäksi – minulla oli jonkinlainen pointti tässä tekstissä, tai ainakin vielä pari lausetta laitettavaksi toinen toistensa perään.
Muista tämä: Onnellisuus on valittava joka päivä uudestaan. Eikä se ole vain sitä, että tuntee onnellisuutta. Se on myös armollisuutta itseään kohtaan – se on realismia itseään ja elämää kohtaan.
Ja jos se tarkoittaa yhtä ei-niin-hyvää päivää ja itsensä epäilyä, ahdistusta ja väsymystä -niin olkoot. Ne eivät ole ehkä maailman parhaimpia tunteita, mutta ne tulevat paketin mukana. Sen yhden paketin, jonka elämä on sinulle valmiiksi täydellistänyt.
Sinun täytyy vain päättää valita se.
photos Tiia Ennala
Mitä teidän elämään tällä hetkellä kuuluu? Toivottavasti ei liikoja joulustressejä?
Ja paketeista puheen ollen – olettehan jo käyneet osallistumassa lahjapaketin arvontaan mun facesivulla?
Lue myös
