Kesän tullessa pukeutuminen mietityttää ja herättää keskustelua. Tällä kertaa kysymys kuuluu näin:
Miksi miehet viheltelevät, jos päällä on jotain seuraavista: hame, mekko, shortsit, huulipunaa tai korkokengät?
Pahin taisi olla kun neljätoistavuotiaana täysikäiset miehet tööttäilivät, kun minulla oli päällä musta jumpsuitti ja jopa viiden sentin korkkarit. Se tuntui epämukavalta silloin, ja se tuntuu epämukavalta vielä tänäänkin.
En tykkää pukeutua seksikkäästi. Tai muotoillaan se näin: Olisi kiva pukeutua just niin kuin haluaisi, ihan itseään varten, välittämättä muiden mielipiteistä, mutta se ei ole niin helppoa.
Se ei ole helppoa ainakaan, jos ei pidä tuntemattomien ihmisten tunkeilevista katseista, vieraiden miesten viheltelyistä ja vihjailuista tai seksuaalisesta ahdistelusta, johon pahimmillaan tuo johtaa. Mikä saa ihmisen ajattelemaan, että toiselle ihmiselle saa sanoa ihan mitä huvittaa?
En haluaisi joutua pelkäämään kotona asua miettiessä, provosoinko asullani muita ihmisiä ulkona. Näkyykö sääri liikaa? Onko paita avonainen? Joskus turvallisinkin asu narahtaa ansaan, ja pitkät housut, t-paita ja ponnari ovat liikaa raksatyömiehelle. Vai oliko se punainen huulipuna? Sehän olikin selvä signaali, että perään saa huutaa mitä tahansa rivouksia. En halua tuomita vastakkaista sukupuolta, mutta ymmärrän miesvihan, joka syntyy ihan aiheesta. Moni naispuolinen ystäväni on kokenut ihan samaa kuin minä. Tuijottelua rintoihin, takapuolen kyyläämistä, katseella riisumista tai perään huutelua.
Itse en ikinä menisi vaikkapa läpsimään tuntematonta miestä takapuolelle. Tai huutelemaan perään. Mun mielestä sen pitäisi toimia molempiin suuntiin.
Toista ihmistä on helppo arvostella ulkonäön ja etenkin vaatteiden perusteella. Myönnän itsekin välillä sortuvani arvosteluun. Etenkin nuoremmilla tytöillä näkyvät liian paljastavat vaatteet saavat hälytyskellot soimaan – osittain tietysti sympatiasta tyttöjä kohtaan, koska tiedän mitä reaktioita itse asulla aiheuttaisin. Toisaalta muistan itsekin ne ajat, kun heitti shortsit ja topin päälle ilman liikoja miettimättä. En minä osannut pelätä, vaan eiköhän julma totuus opittu kantapään kautta. En vieläkään voi käsittää, miksi aikuiset miehet pörräävät 14-15 vuotiaiden tyttöjen ympärillä kaupungissa – se on sairasta ja pelottavaa.
Vaatteet kertovat toki paljon ihmisestä ja ehkä niistä voi jotain päätelläkin – mutta oikeasti se mitä näkyy ulospäin on vain pieni osa totuudesta. Tiukka mekko ja korkokengät eivät ole välttämättä vihjaus seksuaalisuudesta – vaikka se jonkun silmää miellyttäisikin.
Osa tykkää pukeutua hurjan konservatiivisesti ja peittävästi. Jos alhaalta paljastetaan jotain, ylhäältä peitetään kaikki ja toisin päin. Nämä ovat niitä perussääntöjä, joilla voi varmistaa että pukeutuminen on hyvän maun mukaista. Toisaalta – tarvitaanko tälläisiä sääntöjä? Osa naisista pukeutuu räväkästi ja paljastavasti ja julistavat heillä olevan oikeus siihen. En ehkä ihan ymmärrä baarissa pikkuhousuissa tanssimista, mutta arvostan kuitenkin ajatusta tuon takana. Nainen saa pukeutua seksikkäästi itseään varten. Tai siis: naisen niin kuin miehenkin pitäisi saada pukeutua juuri niin kuin hän itse haluaa. Mitä väliä, paljonko ihoa näkyy? Eikö meillä kaikilla ole sellainen – iho – joka puolella vartaloa. Miksi kenenkään pitäisi hävetä sitä?
En oikein tiedä mihin kategoriaan, mihin boksiin itseni laittaisin. Toisaalta pukeudun mielelläni peittävään vaatteeseen välttääkseni epämieluisat reaktiot. Jos laittaa minihameen, miehet katsovat. Niin se vain on. Jossain vaiheessa olin vahvastikin tätä mieltä, olin ymmärtänyt ja hyväksynyt sen kokonaan. Yhdistän mielessäni monen vaatteen sen herättämään huomioon – ja jos silti päädyn pukemaan sen päälleni – varaudun ikään kuin valmiiksi inhottaviin tilanteisiin.
Mutta ei sen niin kuulu mennä. Ei todellakaan.
Tunnen itseni hyväksi kehossani eikä minulla ole syytä hävetä tai piilotella sitä. Kyllä omistan sääret, pakarat, rinnat kaikki. Ne ovat luonnollinen osa minua, olipa paita tai housut tiukkaa tai löysää tekoa. Kyllä minulla pitäisi olla vapaus käyttää minihametta, jos niin haluan. Minulla pitäisi olla vapaus olla perinteisesti naisellinen nainen tai juuri sellainen kuin haluan sukupuolta katsomatta.
Minulla pitäisi olla vapaus laittautua, kihartaa tukka ja laittaa huulipunaa.
Minulla pitäisi olla oikeus käyttää korkokenkiä ja kävellä niillä vaikka kattoon asti.
Minulla pitäisi olla rohkeuttaa sanoa se ääneen, että en pidä huomiosta, jota en ole itse hakenut.
Minun pitäisi huutaa seuraavalle miehelle joka huutaa perään, että haistapa sinä vaikka pitkä kakka.
Onko kohtalotovereita?
