Viime aikoina olen pohtinut itsevarmuutta ja se on noussut esiin muutamassa keskustelussakin. Tajuan, että vaikka kärsin aknesta ja sen tuomista haasteista tällä hetkellä, tunnen itseni silti melko itsevarmaksi. Tähän ei ole tultu päivässä. Vuosiin on mahtunut paljon vihaa itseäni kohtaan, tappelua painon ja ulkonäön kanssa sekä itsesääliä ihan naurettavissa määrissä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu hyvältä tuntua hyvältä omissa nahoissaan.

Paras lahja, jonka voit itsellesi antaa on itserakkaus. Elämästä tulee noin miljoona kertaa helpompaa, kun hyväksyt itsesi ja rakastat itseäsi sellaisena kuin olet. Elämästä tulee melkein jopa helppoa. En ota tätä aihetta kevyesti. Uskon aidosti, että se on yksi tärkeimpiä opittavia asioita elämässä. Se voi kuulostaa oudolta tai itsekkäältä jopa. Eikö ole tärkeämpää antaa rakkautta? Ja tehdä hyvää? Toki – mutta miten voit ikinä antaa itsestäsi sataa prosenttia, kun et ole alun alkaenkaan sataa prosenttia tai edes lähelle sitä?

Muistan miten vaikeaa minulle joskus oli edes viettää aikaa ystävieni kanssa. En voinut antaa heille mitään itsestäni – oikeastaan päädyin vain kuluttamaan heidän ja minun energiaa tyhjällä olemassaolollani. Olin ujo ja päässä pyöri vain ajatus siitä, mitä muut kenties minusta ajattelivat. Muistan yhä nuo ääneet päässäni, jotka kyseenalaistivat kaiken mitä sanoin tai tein. Ystäväni eivät ikinä sulkeneet minua ulos piiristään – mutta minä suljin, päässäni. Minulla oli ja on yhä aivan ihania ystäviä. He pysyivät rinnallani kaikki nämä vuodet ja ottavat minut sellaisena kuin olen – ymmärtäen, ei ikinä tuomiten. Tiedän, että osa epävarmuuksistani menee syvemmälle kuin tavalliset teinin murheet, joten olen vieläkin kiitollisempi näistä rakastavista ihmisistä, joita on ympärilläni.

Itsevarmuus ja itserakkaus tulee ajan kanssa. Mutta se on aika, joka kannattaa ottaa. En sano, että osa ajatuksistasi ovat turhia, mutta voisit elää myös ilman niitä. Eikö elämä olisi helpompaa, jos voisit vain kävellä huoneeseen ja olla oma itsesi? Voisit täyttää sen positiivisella energialla ja sinun aidolla läsnäolollasi. Voisit nähdä ystäviäsi ja oikeasti kuulla mitä heillä on sanottavaa. Voisit vastata ja tulla kuulluksi.

Kun uudet ihmiset tapaavat minut ja kuvailevat minua jälkikäteen, sanovat he usein jotain siitä, kuinka iloinen olen ja kuinka positiivisuuteni tarttuu helposti. Kuulen samaa myös teksteistäni ja pitkään sen kuuleminen yllätti. Oikeastaan kirjoittaessani tätä ymmärrän, että vielä tänäkin päivänä olen hämmästynyt kuullessani sen. Mutta se on iloinen yllätys – se on jotain, mitä haluan olla ja mihin olen pyrkinytkin. Ja vielä parempi – se on aito minä parhaimmillani, itsevarmana.

Kuten kerroin, en ollut aina itsevarma. Sen takia aihe koskettaa ja tekee mieli ravistella sitä, joka ei vielä usko tai joka ei ymmärrä. Nyt on kyse elämästä ja kuolemasta! Pää pystyyn! Sinussa on niin paljon enemmän, kuin ymmärrätkään.

Joten: miten pääsin eroon epävarmuuksistani? Tai miten tulla itsevarmaksi? Muutama asia tulee mieleen.

Yksi on aika. Katsoin vähän aikaa sitten Desi Perkinsin videoita ja yhdessä niistä hän puhui itsevarmuudesta. Desi puhui siitä kuinka hän on tullut itsevarmemmaksi aina vuosi vuodelta, iän karttuessa. Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Kasvat ihmisenä joka vuosi ja opit joka vuosi (joka päivä?) jotain uutta itsestäsi. Tulet itsellesi tutummaksi ja siten itsevarmemmaksi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää asioita eri tasoilla. Alkaa ymmärtää, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitä asioita ei tarvitse. Spoiler alert: skippaa epävarmuudet.

Toinen on kova työ. Kova työ itsesi kanssa, rankkoja sessioita sinun ja peilin välillä. Kysy peilikuvaltasi: Haluatko olla sellainen, kuin nyt olet? Oletko onnellinen siitä, kuka olet? Mitä haluat elämältä ja kuinka voit saavuttaa ne asiat? Itse opin, etten halua enää itkeä itseäni uneen, en halua kiusata peilikuvaani päivittäin ja että oikeasti haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni. Ja tiesin, että ratkaisu tuijotti minua silmästä silmään – hitto, parempi siis tehdä olo mukavaksi – vietänhän loppuelämäni tuon ihmisen kanssa.

Vaikka joudut – tai saat – tehdä suurimman työn itse, tarvitset silti oikeanlaisia ihmisiä ympärillesi. Tarvitset ihmisiä, jotka ovat valmiita seisomaan takanasi, tukemaan sinua ja kannustamaan. Ihmisiä, jotka antavat energiaa mielummin kuin ottavat sitä sinulta pois. Ihmisiä, jotka rakastavat sinua ja haluavat parasta sinulle. En voisi olla onnellisempi siitä maailmasta, jossa elän nyt. Olen onnistunut ympäröimään itseni hyvillä ihmisillä ja luopumaan niistä, joiden ei ollut tarkoitus olla siinä alun perinkään.

Voin sanoa pää pystyssä, että rakastan sitä ihmistä, kuka olen tänään ja olen itsevarma kengissä, joissa kävelen. Askeleeni on kevyt ja sydän levossa. Tai hakkaa raivoisasti – tekeehän se sitä, mitä se rakastaa.

Entä sinä?