Heräsin tossa jokin aikaa sitten siihen, että oon syönyt e-pillereitä 14-vuotiaasta asti. Eli seitsemän vuotta. Seitsemän!
Tuo ajatus on aika hurja. Hurjan siitä tekee erityisesti se, että elämäni tärkeimmät kehitysvuodet olin pumpattu täyteen hormonia. Pelotti ja pelottaa, mitä hormonien alta paljastuu. Ja kun muutenkin ruokavaliossa ja nykyään kosmetiikassakin suosin luomua, en syö turhia lääkkeitä tai roiku huonoissa ystävyyssuhteissa ja pyrin elämään parasta elämääni – miksi söisin jotain pilleriä, jonka negatiivisista vaikutuksista en voi olla varma? Toki pillerit ovat helpot ja kätevät varsinkin, jos haluaa päästä eroon niistä päivistä kuukaudessa, mutta yhä enemmän se kuulostaa liian vaatimattomalta syyltä syödä jotain, joka saa minun kehoni toiminnan vääristymään.
Ehkä olen tullut vanhaksi, kun haluan miettiä asiaa pitkällä juoksulla. Terveelliset elämäntavat kun ylettyvät yllättävän kauas, eikä lääkelaatikkoa tule aina lasketuksi mukaan.
Lopettamisen jälkeen olo on ollut helpottunut. Tuntuu ihanan puhtaalta ja luonnolliselta, vaikka siihen on vielä varmasti pitkä matka. Miten en ole keksinyt tätä aikaisemmin? Yhtäkkiä pillereittä oleminen tuntuu olevan se kaikista loogisin juttu tehdä, että se oli koko ajan silmien edessä, mutta sitä ei vain halunnut nähdä.
Niin, ja sen lisäksi tuntuu itkuiselta, kiukkuiselta ja vähän hullulta. Tuntuu siltä, että olisi jatkuva menkkoja edeltävä päivä tai menkkojen ensimmäinen päivä. Tai ehkä ne molemmat yhdessä sekoitettuna. Tänään bataatti oli homeessa ja aloin itkemään. Olin koko viikon himoinnut uunissa valmistettua herkullista bataattia, mutta kun vihdoin otin sen käteeni oli se täysmätä. Kyllähän sen ymmärtää sitten, että itku tulee ja ehkä pieni raivari. Olihan sentään bataatti homeessa.
Onneksi kaiken hormoniryöpytyksen takana tiedän missä mennään. Että nyt taistellaan niitä ylimääräisiä hormoneja kehosta pois. Puhdistetaan. Ja koska huumoria ei voi olla koskaan liikaa, saan tästä puolen vuoden päästä hyvät naurut, ehkä toisetkin. Voi olla, että hankin miehellekin pokaalin tästä. “On tää kyllä aika hapokasta”, saattoi lipsahtaa hänen suustaan tänään.
Pillerithän alun perin aloitin pahaan akneen. Ihomuutokset on siis toinen asia. Iho ja akne on oikeastaan suurin syy siihen, etten uskaltanut lopettaa aikaisemmin. Mutta ehkä kirjoitan siitä teille joskus toiste, koska se vaatisi vähintään toiset kolmesataa sanaa.
Photos someecards