Vahva, itsenäinen (ja nolo) nainen

Eräänä päivänä,

menin kahvilaan ihan itsekseni.

Päässäni näin vahvan itsenäisen naisen juomassa kauralattea ja oikein säteilevän hyvää energiaa ja tehokkuutta. Todellisuudessa kuitenkin käytännössä kysyin tarjoilijalta, voinko tilata kauralaten – sen sijaan, että olisin vain tilannut sen normaalisti. Kirjaimellisesti sanoin siis “Voisinks mä ottaa kauralaten?” jonka jälkeen välittömästi mumisin perään “Tai siis, ottaisin kauralaten, kiitos”. Tarjoilija hymyili vähän ja mietin päässäni: olet asiakas. Tilaat mitä haluat ja maksat, idiootti.

Samana päivänä pari tuntia aikaisemmin jäädyin täysin, kun joku kysyi minulta mitä kuuluu. Vastasin että hyvää, ja pää tyhjeni täysin. Miten minulla menee? Hyvin, mutta mitä muuta? Mitä kiinnostavaa voisin kertoa? Ehkä, että olen aloittanut nyrkkeilyn? Ehkä puhua säästä? Näin jälkikäteen ajateltuna sää olisi ollut täydellinen aihe. Mutta hei, vaihtoehtoisesti voi myös aina olla kiusallisen hiljaa ja nolo.

Onneksi vaikeimman kautta tilaamani kauralatte oli herkullista. Ja kahvila oli käytännössä tyhjä, mikä sopi itselleni täydellisesti (kukaan ei ollut kysymässä lisää vaikeita kysymyksiä). Se taisi olla sellainen päivä, ettei keskustelu niin vain soljunut enkä ollut niin kovin mahtava. Enemmänkin nolo ja kiusallinen – mikä sekin lienee osa minua. Ei ehkä se paras ominaisuuteni, mutta ihan yhtä aito kuin kykyni katsoa ihmisiä silmiin ja oppia heidän persoonastaan jotain välittömästi.

Kahvihetkeni oli ihan kiva, vaikka vatsaan sattuikin ja näpräsin puhelinta koko ajan. Stressasin. En osannut päättää, lisäänkö kuvan Instagramiin vai vain Storyn puolelle. En vieläkään tiedä, joten kertokaa te. Vaikka minusta tuntuu, ettei sillä taida olla oikeasti väliä.

Asu
Scarf – Balmuir / Zadaa
Beanie – Bik Bok / Zadaa
Jacket – Soaked in Luxury*
Shoes – VAMSKO*
Bag – DKNY*

 

Joka päivä ei ole tuottelias ja hyvä ja auringonpaistetta. Joka päivä ei ole vahva itsenäinen olo. Tänä kyseisenä päivänä aurinko kyllä paistoi, ihanasti jopa, mutta olo oli erittäin tavallinen.

Ajattelin, että olisi ainoastaan sopivaa jakaa tämän tekstin kanssa kuvat, joihin en ollutkaan niin tyytyväinen. Kuvaaja oli hyvä, mutta näytin väsyneeltä ja mallitaitoni olivat karanneet Afrikkaan tuona kuvauspäivänä. Vatsaankin sattui ja palelin. Ei sillä, että sillä olisi väliä. Tykkäsin kuitenkin asustani. Uusi huivi löytyi Zadaasta (100% villaa ja kuin uusi!) ja uusi söpö valkoinen pipo löytyi myös sieltä. Ihanaa, miten helppoa kirpputoriostaminen nykyisin on. Jos Zadaata ei olisi, en käyttäisi kirpputoreja. Onneksi on Zadaa.

Ja kahvia. Ja auringonpaistetta. Ja huominen. Ja kyky nauraa itselleni. Ei aina ottaa kaikkea niin vakavasti (vaikka useimmiten otankin).

Kahvin juotuani kiitin vähintään yhtä kiusallisesti tarjoilijaa, kävelin pois ja odotin autokyytiä kotiin. Olkoon huominen parempi!

P.S. Pääsette kurkkaamaan Zadaa-kauppaani tästä, mitä itsellä on siellä myynnissä tällä hetkellä.

kuvat healthyhairfinland

 

 

*mainoslinkki

Share:

Leave a Reply