Enimmäkseen keltaisia päiviä

Jos minun pitäisi piirtää tunteeni ja mielialani joka päivä, olisi siellä paljon värejä. Pidän piirtämisestä, mutta menetän keskittymiskykyni nopeasti, kun en ole tarpeeksi kiinnostunut aiheesta. Niin kuin piirtämisestä. Joten piirrokseni ovat aika lapsellisia ja nopeita. Viivoja, ympyröitä, abstrakteja asioita ja yleensä sydän tai kaksi.

Väritän silti päivittäin. Näen värejä, otan niistä kiinni ja luon piirroksia. Suosin tiettyjä värejä ja osan väreistä haluaisin poistaa kokonaan paletiltani.

Vihollisväri on musta. Yleensä piirroksissa se esiintyy sotkuisina viivoina ja ympyröinä. Musta ei oikeastaan anna tilaa muille väreille ja sen seurana on helposti harmaat tai ruskeat. Minulla on kokonainen kokoelma mustia piirroksia kaapissa. Ne ovat mustalta ajalta, jolloin ainoa asia, mitä pystyin värittämään, oli tunteeni.

Mutta kun tekee paljon piirroksia, on helppoa nähdä kehitys. Ja kun piirtää tarpeeksi, alkaa väsymään ainaiseen mustavalkoisuuteen.

Vähitellen piirroksiin eksyi pieniä väripilkkuja mustien viivojen välille. Näin violettia, sinistä, vihreää ja keltaista. Väri on hankala pitää aisoissa – se leviää helposti ympäriinsä, kun päästää sen ulos purkista. Tee juuri se. Anna sen levitä.

Kun käyn piirroksiani läpi nyt, siellä on vähemmän mustaa. Sen vierellä on useimmiten aina väriä.

 

Ja mikä on kaikista siistein juttu, oikeasti..

on se, että nykyisin on enimmäkseen keltaisia päiviä.

charlotta eve blog

~

Tälläinen teksti tänään arkistoista. Näitä tulee kirjoiteltua aina silloin tällöin, lähinnä omaksi iloksi. Mutta näitä on kiva jakaa tännekin. Ehkä joku saa siitä kiinni? Tämän parempaakaan tekstiä ei kyllä varmaan tänään saisi aivoista ulos – ihan ihmeellinen flunssa on painanut perjantaista asti päälle. Huimaa, päätä särkee ja sängystä nouseminen vaatii Thorin supervoimia. Nesteytys, lepo ja Skam-maraton siis jatkunee tällä sairastuvalla – toivottavasti ei kovin pitkään.

 

photos Inka Lähteenaro

 

Share:

Leave a Reply