Rakastan satamia.
Niissä on jotain mielettömän kaunista. Tykkään siitä ajatuksesta, että voi vain lähteä ja purjehtia minne ikinä tahtookaan ja olla meren ympäröimänä. Todellisuudessa tosin tuijotan vain veneitä, mietin miten järjettömän kallista sellaisen omistaminen olisi ja miten äänekäs moottori on isän veneessä.
Silti. Satamissa on rauhaa – todellakin – verrattuna vaikka lentokenttiin. En ole mikään lentokenttien ystävä. Onko ihmistä, joka oikeasti nauttii niistä ilman stressiä? Mutta Amsterdamiin ei pääse 2,5 tunnissa veneellä, joten suuntana on pian lentokenttä.
Odotan sitä innolla tosin. Tiedän eläväni hyvää elämää, kun olen matkalla lentokentälle. Matkustaminen – se on yksi luksusasia, josta en osannut lapsena edes haaveilla. Aamuviideltä herätys reissuun? Ei väsytä yhtään.
(Oikeasti, olen superväsynyt enkä malta odottaa lomaa, joka alkaa tuosta ihanasta kaupungista ja päättyy Berliiniin.)
Jotain muuta halusin vielä sanoa satamista. Tämän:
Voit mennä ja tulla
Voit paeta
Voit nähdä maailman kauneimmat paikat
mutta moottori hurisee
eikä kannata pysähtyä keskellä ei mitään
Mutta voit mennä
Saatat muistaa sen paikan
sen ajan
josta matka alkoi
jossa menetit kaiken köyden
ja nostit lipun sankoon
Voit paeta
Koska se ei ehkä ole sinun paikkasi, rakas
Vaikka yrititkin kovemmin
Ei ehkä kuulosta lupaavalta (mutta lupaan)
Sinulla on turvasatamasi
Kuvat Viivi N. Media
Oletko lukenut vielä näitä?
Charlotta kuka?
Vilkutan sulle moikka, en hyvästi
Itsevarmuudesta